Hei! On mennyt melkein vuosi siitä, kun palasin Kanadasta Suomeen melkein 11 kuukauden poissaolon jälkeen. Tässä on mun kuulumiset mun viimesiltä kuukausilta Kanadassa.
Hi! It’s been almost a year since I returned from Canada after spending almost 11 months away from Finland. This is how I spend my last few months in Canada.
Uusi host-perhe | New host family
March break:n jälkeen mä muutin uuteen host-perheeseen. Mun host-perhe koostu host-vanhemmista ja niiden koirasta Hunterista. Mun perhe asui Collingwoodin keskustassa vanhassa talossa, josta mä tykkäsin todella paljon. Olin unelmoinut sellaisessa asumisesta mun Kanadaan tulosta asti. Samalla olin myös kävelymatkan päässä kaupoista sekä jääkiekko areenasta, jossa kävin monta kertaa talven aikana.
Asuin vaan kuukauden verran tässä perheessä, joka oli harmi, koska tykästyin heihin paljon. Sen kuukauden aikana mä tapasin paljon kavereita, kävin salilla, leivoin pizzaa mun host-perheen kanssa, kävin taidegalleriassa, konsertissa ja muotinäyttelyssä sekä nautin kouluelämästä.
After March break I moved to a new host family. My host family consisted of host parents and a dog called Hunter. They lived in an old house in downtown Collingwood. I was super excited about that because ever since coming to Canada I wanted to live in a traditional Canadian house. The house was a walking distance away from the grocery store and the hockey arena which I went to a bunch of times during the winter.
Sadly, I only lived with them for a month but I had a really good stay. During my month there I spent a lot of time with friends, went to the gym, made pizza with my host family, went to an art gallery, a concert and a fashion show and also enjoyed going to school.
Jääkiekko hässäkkä | Hockey hassle
Mulla ei ikinä ollut tarkotus olla kuutta perhettä, mutta kun tuli aika muuttaa mun vikaan perheeseen, ne ei pystynytkään ottamaan mua vielä sinne. Tilanne oli se, että niillä asui kaksi jääkiekkoilijaa, joiden oli siinä vaiheessa tarkotus olla muuttanut pois, mutta niiden peleissä meni niin hyvin (ne voitti niiden turnauksen), että niiden piti jäädä pidemmäksi aikaa asumaan sinne. (Vaan Kanadassa sattuu jotain tämmöstä).
Mä ja Josefine, jonka oli myös tarkoitus muuttaa mun vikaan perheeseen yhdessä mun kanssa, muutettiin sitten pariksi viikoksi Josefinen toisen host-perheen luokse. Ne oli todella mukava pariskunta, joiden luona olin jo käynyt monta kertaa kylässä, joten paikka oli tuttu.
Aluksi mä ja Josefine oltiin huolissaan, mitä meidän ystävyydelle tapahtuu, jos muutetaan samaan host-perheeseen, mutta onneksi mitään ongelmia ei tullut. Oli kivaa, kun kerrankin ei tarvinut aina suunitella tapaamisia. Oli myös kivaa aina mennä samalla koulubussilla. Me tehtiin paljon kaikkea yhdessä. Käytiin usein pyöräilemässä (Collingwoodissa on muuten tosi kivat pyöräreitit. Niitä on ikävä). Me myös kokattiin suomalaista ja tanskalaista ruokaa yhdessä. Yhtenä viikonloppuna me autettiin Josefinen rotary klubia niiden lounasprojektin kanssa ja käytiin Maple festivaalissa, jossa me päästiin testaamaan erilaisia vaahterasiirappeja.
I was never supposed to have six host families but when I was supposed to move to my last one they couldn’t take me in yet. They had two hockey players living with them that were supposed to have moved out by the time I moved in. But their games were going so good (they won their tournament) that they had to live there longer. (Things like this only happen in Canada).
So, me and Josefine (we were supposed to move in together to our last host family) had to move to Josefine’s second host family for a couple of weeks. They are a really nice couple. I had been to their house many times so I was familiar with the place.
At first I was a bit worried about moving in with Josefine. I didn’t want our friendship to get affected negatively. But after living together there was no problems. It was actually really nice to finally not have to plan to meet. It was also nice taking the school bus together. We did a lot of things together. We often went biking (Collingwood has some really nice biking trails that I miss). We also cooked some Finnish and Danish food together. One weekend we helped Rotary with their lunch projects and went to a maple festival and got to try some different types of maple syrup.
Viimeinen host-perhe | Last host family
Vihdoin viimein mun viimenen muutto tuli ja muutettiin yhdessä Josefinen kanssa meidän viimeseen host-perheeseen. Voin sanoa, että tän vuoden jälkeen musta on tullut pakkaamisen mestari. Mun viimesessä host perheessä oli host-vanhemmat ja mua vuotta nuorempi host-veli, joka kävi samaa koulua kuin mä ja Josefine. Miedän host-perheessä oli myös ruskea labradorin noutaja nimeltä Burton. Saatiin Josefinen kanssa molemmat omat makuuhuoneet ja vessat. (Huomasin muuten, että mun vuoden aikana joko asuin kellarissa tai toisessa kerroksessa)
Finally I moved to my last host family together with Josefine. I have to admit that I have become a master packer after my exchange year having moved so many times. My last host family consisted of host parents and a host brother who was one year younger than me. He went to the same school as me and Josefine. We also had a host sister but she lived away from home. They also had a brown Labrador retriever named Burton. Both me and Josefine got our own rooms and bathrooms. (Btw I noticed during my year that I either lived in the basement or on the second floor)
Ottawa
Heti ensimmäisenä viikonloppuna meidän host-perheessä mä ja Josefine lähdettiin kohti Ottawaa vaihtaritapaamiseen. Ensiksi me vietettiin yö Peterboroughssa meidän district chair:n luona. Me saavuttiin Ottawaan päivällä ja odotettiin tovi, että päästään meidän majotukseen. Enismmäisenä iltana me syötiin yhdessä ja sitten kuunneltiin kaikkien lähtevien vaihtareiden esitykset läpi.
Toisena päivänä me mentiin Museum of Nature:n, jossa me vietettiin muutama tunti. Siellä oli dinosaurusten luita, muutamia eläimiä (mukaan lukien laiskiainen) ja kaikenlaisia muita mielenkiintoisia asioita. Sen jälkeen me käytiin lounaassa kahvilassa, joka oli ihan Suomen suurlähetystön vieressä. Iltapäivällä meillä oli “scavenger hunt”, jonka tarkoituksena oli käydä kaikkialla Ottawan nähtävyyksissä ja ottaa kuvia niistä. Sen jälkeen saatiin vapaata aikaa. Illalla me mentiin ravintolaan, jossa kaikki muut sai ruokansa hyvissä ajoin, mutta mun pöydän piti odottaa KAKSI TUNTIA, että saatiin meidän ruuat.
Vika päivä aloitettiin 16 kilometrin pyöräilykierroksella, jossa saatiin nähdä lisää Ottawaa. Ottawassa oli menossa sellaiset tulppaani festivaalit, joten kaikkialla oli tosi paljon tulppaaneita. Se pyöräreissu oli mun lempi kohta viikonlopusta. Päästiin sen aikana myös Quebecin puolelle. Iltapäivällä käytiin National Gallery of Canada:ssa, jossa olin jo käynyt Josefinen kanssa. Illalla me syötiin illallista sellaisessa ravintolassa, jossa oli paljon kortti- ja lautapelejä, jota pysty pelata. Sen jälkeen nautittiin Beaver Tail:it Byward Market:issa.
Me and Josefine went to Ottawa for a youth exchange trip our first weekend in our new host family. First we spent a night in Peterborough where our district chair lives. When we got to Ottawa we had to wait a little bit to get to our accommodation. Our first night there we ate together and listened to all the presentations the outbound students had made.
The next day we went to the Museum of Nature where we spent couple hours. There was dinosaur bones, some animals including a sloth and a bunch of other interesting stuff. After the museum we ate lunch in a cafe right next to Finland’s embassy. In the afternoon we had a scavenger hunt. We got to go around the city and see all the tourist attractions and take a picture with them. After we were done we had free time. In the evening we went to a restaurant where everyone else got their food in time but my table had to wait TWO HOURS to get our food.
The last day we had a 16 kilometer bike tour around Ottawa. Ottawa had a tulip festival going on so there were bunch of tulips everywhere. The bike tour was my favorite part of the weekend. During the tour we also got to go to the Quebec side of Ottawa. In the afternoon we went to the National Gallery of Canada which I had already been to with Josefine. In the evening we ate in a restaurant that had bunch of card games and board games. After we got some delicious beaver tails at Byward Market.
Prom
Ottawa viikonlopun jälkeen me käytiin jääkiekko juhla-aterialla. Me päästiin myös veneilemään meidän host-perheen ystäväperheen veneellä.
Sen viikonlopun jälkeen oli prom. Olin tilannut netistä mekon ja käynyt sillä viikolla ostamassa kengät sitä varten Barriesta meidän host-äidin kanssa. Prom päivänä oli luvattu sadetta, mutta loppuen lopuksi ei satanut ollenkaan.
Prom päivä alkoi siitä, että me laittauduttiin Josefinen kanssa kotona. Sitten oltiin kutsuttu muutama rotari ja meidän host perheen sukulainen kylään ja otettiin takapihalla kuvia. Sieltä me mentiin meidän host-veljen kyydissä Sunset Point:iin (joka on siis ranta Collingwoodissa, joka on tosi kaunis paikka). Sinne keräänty kaikki promiin menijät. Kaikki otti kuvia kavereittensa kanssa ja lopussa me keräännyttiin yhteen ja meistä otettiin ryhmäkuvia.
Sunset point:ista me matkustettiin Craigleith hiihtokerhoon, jossa meidän prom pidettiin. Nopeesti tuli selväksi, että Kanadalainen prom (ainakaan mun koulun) ei oo yhtään samanlainen kuin kaikissa leffoissa. Me alotettiin syömällä ja sen jälkeen oli tarkoitus olla palkintojenjakotilaisuus, mutta me oltiin saatu tarpeeks promista ja lähdettiin kotiin meidän host-veljen kyydissä. Se oli siis käytännössä vaan hieno illallinen plus se palkintojenjakotilaisuus, joka ois kestänyt kaksi tuntia. Ei ollut mitään tanssimista. Promin jälkeen oli vielä after party, johon mä, Josefine ja meidän host-veli mentiin yhdessä.
After the Ottawa weekend we went to a hockey banquet. We also got to go on our host family’s friend’s boat.
After that weekend it was time for prom. I had ordered a dress online and went to pick out shoes from Barrie with my host mom. For the day of prom it was supposed to rain but gladly the rain never came.
On the day of prom we started by getting ready. After we had invited some rotarians and relatives of our host family to come and take pictures. From there we headed to Sunset Point which is a beautiful beach area in Collingwood. There almost everyone going to prom had gathered to take pictures with their friends and after we gathered for a big group photo.
We drove to Craigleith Ski Club which is where our prom was held at. Very fast I realized that Canadian prom (at least my school’s prom) is nothing like the movies. We started by dinner and then after there was going to be an award ceremony but we got bored and drove home with our host brother. Basically prom was just a fancy dinner and the award ceremony that was two hours long. After prom me, Josefine and our host brother went to a prom after party.
Bracebridge
Viikko promin jälkeen me tavattiin muiden meidän vaihtarikavereiden kanssa Bracebridgessä, jossa Lara Sveitsistä asui. Se oli meidän viimenen viikonloppu yhdessä, joten nautittiin ajasta yhdessä.
A week after prom we met with our exchange student friends in Bracebridge where Lara from Switzerland lived. It was our last weekend together so we enjoyed our time together.
Viimenen viikko koulussa | Last week in school
Sitten olikin jo viimeinen viikko koulussa. Se tuntu tosi oudolta, sillä muut vielä jatko hetken koulua mun jälkeen. Maanantaina me käytiin meidän host-perheen kanssa Canada’s Wonderlandissa. Koko päivän oli sateista, joten ei ollut melkeen yhtään jonoja. Mä ja Josefine kastuttiin litimäröiksi. Koulussa ei tapahtunut mitään kovin kummallista. Mun viimeisenä koulupäivänä meidän koulussa järjestettiin Relay for Life, joka oli hyväntekeväisyys syöpää vastaan. Kaikilla oli omat joukkueet, jotka keräs rahaa sitä hyväntekeväisyyttä varten. Meidän koulu keräsi yhteensä yli 130 000 $.
Relay for life alko aikasin aamulla. Tultiin 8 aikaa koululle ja mentiin turvatarkastuken jälkeen pihalle pystyttämään telttaa. Se koko tapahtuma kesti kymmeneen iltaan asti. Sen aikana pelattiin pelejä, vietettiin aikaa kavereiden kanssa ja kuunneltiin live musiikkia. Päivän päätteeksi, kun oli tullut pimeä tehtiin viimeinen kierros kaikkien osallistujien kanssa urheiluradan ympäri. Siihen ympärille oli laitettu paperilyhtyjä, jotka edusti ihmisiä, ketkä kärsii/tai on kärsinyt syövästä. Sen jälkeen lähdettiin kotiin, jonka jälkeen mun kouluvuosi Kanadassa oli loppu.
Seuraavana aamuna heräsin kolmelta aamulla, jotta ehtisin mun lennolle kohti Yhdysvaltoja, jossa vietin kaksi viikkoa, mutta siitä kirjoitan ihan oman blogipostauksen.
Then it was time for my last week in school. It felt really weird especially since everyone else still had school for a bit after I left. On Monday me, Josefine and our host family went to Canada’s Wonderland. It was a rainy day so there was basically no lines. Me and Josefine got soaking wet from the rain and a couple of water rides. Nothing special happened in school until my last day. We had Relay for Life which is a fundraiser for cancer. Everyone had a team that raised money. Our school raised over 130 000 $ in total.
Relay for life started early. We came to school at 8 and went through security and then outside to set up our tent. The whole event was long and lasted until 10 pm. During it we played games, spent time with friends and listened to live music. At the end of the day everyone walked a lap around the track that was full of paper lanterns in support of those dealing with cancer. After we headed home, my school year in Canada was officially over.
The next morning I woke up at 3 am so I wouldn’t miss my flight to United States where I spent the next two weeks but that deserves its own blog post.
Viimeset pari viikkoa Kanadassa | Last few weeks in Canada
Heti seuraavana päivänä, kun palasin Yhdysvalloista lähdin traileriin mun viidennen host perheen ja Josefinen kanssa. Vietettiin siellä viikonloppu, jonka aikana oli Canada Day eli Kanadan itsenäisyyspäivä. Sinä päivänä käytiin autokisoissa, jossa erilaisilla autoilla ajettiin rinkiä. Se oli aika outo harrastus mun mielestä. Sillä hetkellä kyllä tuntu, että nyt oon Pohjois-Amerikassa, enkä kotona. Päivän päätteeksi oli ilotulitukset.
Trailerillä me vietettiin aikaa uiden uima-altaassa, jutelten, lukien kirjaa, pelaten pelejä, syöten ja istuen nuotion ääressä.
Sieltä traileriltä me lähdettiin kohti meidän host perheen traileria, joka oli ihan Huron järven rannassa. Siellä me vietettiin muutama päivä. Me käytiin sup lautailemassa, pelattiin paljon korttia Josefinen kanssa (opetin sille pari suomalaista peliä), istuttiin nuotion ääressä, käytiin pyöräilemässä ja rentouduttiin.
Sen jälkeen tavattiin meidän kavereita Wasaga beachissä, jossa me pyöräiltiin ja syötiin jäätelöä. Viimenen viikko sisälsi paljon hyvästelyjä ja joka sortin kokoontumisia. Käytiin syömässä brunchia meidän kaverin kanssa Collingwoodin keskustassa.
Viimesellä viikolla mä ja Josefine pyöräiltiin paljon ympäri Collingwoodia, käytiin sulkemassa meidän pankkitilit, ostettiin viime hetken tuliaisia ja nautittiin viimeisitä päivistä parhaamme mukaan. Sanoin hyvästit kaikille mun host perheille. Vikana päivänä käytiin vielä Interactin change over:ssa, jossa vaihdettiin klubin presidentti.
The very next day after returning from the United States, I went to my fifth host families’ trailer with Josefine. We spent the whole weekend there. We got to celebrate Canada day during the weekend. On that day, we went to watch car races where different cars drove in circles. I thought it was a pretty weird hobby to have. It was very North American to me. At the end of the day we got to watch fireworks over the race track.
At the trailer, we spent time swimming in the pool, chatting, reading books, playing games, eating, and sitting by the campfire.
From that trailer, we headed towards our current host family’s trailer, which was right on the shore of Lake Huron. We spent a few days there. We went paddle boarding, I played a lot of card games with Josefine (I taught her a couple Finnish card games), we sat by the campfire, went cycling, and relaxed.
After coming back from camping, we met our friends at Wasaga Beach, where we cycled and ate ice cream. The last week included a lot of farewells and all sorts of gatherings. One day we had brunch with our friend in downtown Collingwood.
During the last week, Josefine and I cycled a lot around Collingwood, closed our bank accounts, bought last-minute souvenirs, and enjoyed the last days as best as we could. I said goodbye to all my host families. On the last day, we attended Interact changeover, where the club got a new president.
Kotia kohti | Back to home
Sitten tuli se hetki, kun oli pakko lähteä. Se tuntu tosi oudolle. Joka kerta kun sanoin hyvästejä, se ei tuntunut siltä, etten tulisi näkemään niitä ihmisiä pitkään aikaan tai ehkä enää ikinä. Kun me ajettiin pois Collingwoodista, se ei tuntunut siltä, ettenkö ois palaamassa sinne heti seuraavana päivänä. Kun oltiin lentokentällä ja olin sanomassa hyvästejä Josefinelle, joka lensi samana päivänä melkein samaan aikaan, mutta eri terminaalissa, se ei tuntunut siltä, etten näkisi häntä hetkeen.
Kun pääsin omaan terminaaliini, olin jo saanut tiedon, että mun lento oli myöhässä. Kun vihdoin pääsin mun koneeseen, oli mun lennon pitänyt jo lähteä kaksi tuntia aikaisemmin. Vasta koneessa musta alkoi tuntumaan, että nyt oikeesti mun on vaan pakko lähteä Kanadasta, josta oli tullut vuoden aikana mun toinen koti. Sitä ei auttanut se, että ulkona sato kaatamalla ja näytti masentavalta sekä mä kuuntelin kaikkia biisejä, jota olin vuoden aikana kuunnellut.
Kun pääsin Reykjavikiin en ehtinyt enää mun seuraavaan lentoon. Menin tiskille selvittämään tilannetta, koska aluksi mulle oli varattu lento seuraavalle päivälle Tukholman kautta, joka olisi tarkoittanut sitä, että olisin joutunut yöpyä Islannissa. Mietin hetken sitä, mutta päädyin valitsemaan lennon Amsterdamin kautta Suomeen. Mun lento lähtikin melkein heti kohti Amsterdamia. Se kone oli ihan tyhjä ja sain oman rivin ja ikkunapaikan, josta näin tulivuorenpurkauksen Islannissa.
Amsterdamissa jouduin odottamaan 4 tuntia mun lentoa kohti Helsinkiä. Siinä vaiheessa mun aivotoiminta alkoi huomattavasti hidastua. Pääsin onneks loungeen istumaan ja syömään. Vihdoin pääsin lennolle Suomeen, mutta mun laukut ei seurannut mua.
Melkein 11 kuukauden jälkeen näin taas mun vanhemmat ja tuntu, kun en ois ees ollut näkemättä niitä niin pitkään aikaan. Selvisin turvallisesti kotiin ja kissat myös tunnisti mut. 34 tunnin valvomisen jälkeen pääsin vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan. Myöhemmin sain myös mun laukut.
Then the moment came when I had to leave. It felt really weird. Every time I was saying goodbye it didn’t feel like we were parting ways. When we were driving away from Collingwood it felt like I was going to go back the next day. When I was saying goodbye to Josefine because she had a flight the same day almost the same time but in a different terminal it didn’t feel like we were not going to see each other for awhile.
When I got to my terminal I already knew my flight was delayed. When I finally got into my plane it was two hours after the flight was supposed to leave. In the airplane it hit me that I was going to have to leave Canada, which had became my second home during the year. My mood was not positively impacted by the pouring rain outside and me listening to all the songs I had listened to during the year.
When I got to Reykjavik I had missed my second flight. I had to figure out what was going to happen next. At first I had been put on a flight that left the next day and had a layover in Sweden. It meant that I would have had to spend the night in Iceland. I thought about it for a bit but then decided to get a flight through Amsterdam to Finland. The flight was leaving almost immediately so I made my way there. I got a whole row and a window seat for myself and I saw a volcano eruption.
I had to wait 4 hours in Amsterdam. At that point my brain activity had slowed down a lot. Gladly, I got to go to a lounge and eat and rest a bit. Finally I got on a flight to Finland but my luggage did not follow me.
After almost 11 months, I saw my parents again. It really didn’t feel like I hadn’t seen them for such a long time. I made it home safely and my cats recognized me. Finally, after 34 hours of being awake I got to sleep in my own bed. Eventually my luggage made it home too.
Vuosi vaihdon jälkeen | A Year after my exchange
Nyt on kulunut vuosi mun vaihdosta. Mun oli tarkoitus postata tää blogipostaus melkein heti takaisin tulon jälkeen, mutta aina vaan lykkäsin sitä. Nyt vihdoin sain tarpeeksi motivaatiota tehä kaikki loppu viimeistelyt.
Vaihdosta oli vaikeampi palata takaisin kuin vaihtoon lähtö oli. Vaikeinta oli palata takaisin samaan kouluun ja samoihin rutiineihin kuin ennen vaihtoa. Vaihdossa kokee niin paljon ja muuttuu ihmisenä, että haluaisi jatkaa kohti uusia haasteita. Oli outoa elokuussa mennä kouluun ja siellä ei enää ollut kavereita ja tuttuja. Muut olivat valmistuneet ollessani Kanadassa. Mulla ei ollut enää montaa kurssia jäljellä ja mun lukujärjestykset oli helppoja. Kävin salilla koulun ohella ja aloin valmistautua ylioppilaskokeisiin. Kirjoitin pitkän matematiikan, fysiikan, äidinkielen, pitkän englannin ja kemian. Oli kaksikertaa vaikeampaa lukea aineisiin, sillä olin vuodessa ehtinyt unohtaa niin paljon. Selviydyin kuitenkin haasteesta ja valmistuin keväällä ylioppilaaksi.
Olen vuoden aikana koittanut totutella taas Suomessa asumiseen. Liityin rotexeihin ja olen ollut mukana rotex toiminnassa. On ollut kiva päästä vaihtamaan kokemuksia muiden kanssa. Olen myös tavannut ystäviäni ja sukulaisia sekä viettänyt paljon aikaa mun kissojen kanssa.
Vaihtovuosi oli yksi elämäni parhaista vuosista. Koin niin paljon kaikkea uutta, pääsin näkemään uusia paikkoja ja tapaamaan uusia ihmisiä. Jos samanlaista tilaisuutta tarjottaisiin uudestaan, ei ois ees kysymys lähtisinkö. Mietin usein Kanadaa ja kaikkia muistoja vuodesta. Haaveilen siitä, että joku päivä pääsen takaisin näkemään kaikkia host-perheitäni ja ystäviäni. Oon myös suunnitellut tapaavani vaihtarikavereitani lähitulevaisuudessa.
Tän kokemuksen myötä oon oppinut ottamaan enemmän riskejä. Vuosi Kanadassa on innoittanut mut matkustamaan ja kokemaan enemmän. Haaveilen yliopistovaihdosta sekä mahdollisesti töistä ulkomailla. On niin tärkeää oppia muista kulttuureista ja tavoista.
Nyt on mun aika vihdoin päästä kohti uusia haasteita, sillä tänään sain tiedon mun opiskelupaikasta. Lähden keväällä opiskelemaan teknillistä psykologiaa Aalto yliopistoon. Aluksi ajattelin pitää välivuoden, käydä töissä ja matkustaa. Totesin kuitenkin, että haluan uusia asioita ja ihmisiä mun elämään, joten toka vikana päivänä, kun pystyi hakemaan yliopistoihin päätin äkkiseltään hakea. En vois olla tyytyväisempi mun valintaan ja en jaksa oottaa mun elämän uutta vaihetta.
A year has passed since my exchange. I intended to post this blog post almost immediately after returning, but I kept postponing it. Now, I finally got enough motivation to do all the final touches.
Returning from the exchange was harder than leaving for the exchange. The hardest part was going back to the same school and routines as before. During the exchange, you experience so much and change as a person. It was strange to go to school in August and not have friends and familiar faces there anymore. Others had graduated while I was in Canada. I didn’t have many courses left, and my schedules were easy. I went to the gym alongside school and started preparing for the matriculation exams. I took exams in advanced mathematics, physics, Finnish, advanced English, and chemistry. It was twice as hard to study for the subjects because I had forgotten so much in a year. However, I survived the challenge and graduated in the spring.
Over the year, I’ve been trying to readjust to living in Finland. I joined Rotex and have been involved in Rotex activities. It’s been nice to exchange experiences with others. I have also met my friends and relatives and spent a lot of time with my cats.
The exchange year was one of the best years of my life. I experienced so many new things, got to see new places, and meet new people. If a similar opportunity were offered again, it wouldn’t even be a question whether I would go. I often think of Canada and all the memories from the year. I dream that someday I can go back to see all my host families and friends. I also plan to meet my exchange friends in the near future.
Through this experience, I have learned to take more risks. A year in Canada has inspired me to travel and experience more. I dream of a university exchange and possibly working abroad. It is so important to learn about other cultures and customs.
Now finally after a year I get to move forward from high school. I found today which degree I’ll be studying. I will start studying engineering psychology at Aalto University in the spring. At first, I thought about taking a gap year, working, and traveling. However, I realized that I want new things and people in my life, so two days before the applications for universities closed, I suddenly decided to apply. I couldn’t be happier with my choice, and I can’t wait for this new phase of my life.
Menestystä elämällesi edelleen
Carpe diem 🙂
Kiitos💕