Kategoria: Uncategorised

Hei! On mennyt melkein vuosi siitä, kun palasin Kanadasta Suomeen melkein 11 kuukauden poissaolon jälkeen. Tässä on mun kuulumiset mun viimesiltä kuukausilta Kanadassa.

Hi! It’s been almost a year since I returned from Canada after spending almost 11 months away from Finland. This is how I spend my last few months in Canada.

Uusi host-perhe | New host family

March break:n jälkeen mä muutin uuteen host-perheeseen. Mun host-perhe koostu host-vanhemmista ja niiden koirasta Hunterista. Mun perhe asui Collingwoodin keskustassa vanhassa talossa, josta mä tykkäsin todella paljon. Olin unelmoinut sellaisessa asumisesta mun Kanadaan tulosta asti. Samalla olin myös kävelymatkan päässä kaupoista sekä jääkiekko areenasta, jossa kävin monta kertaa talven aikana.

Asuin vaan kuukauden verran tässä perheessä, joka oli harmi, koska tykästyin heihin paljon. Sen kuukauden aikana mä tapasin paljon kavereita, kävin salilla, leivoin pizzaa mun host-perheen kanssa, kävin taidegalleriassa, konsertissa ja muotinäyttelyssä sekä nautin kouluelämästä.

After March break I moved to a new host family. My host family consisted of host parents and a dog called Hunter. They lived in an old house in downtown Collingwood. I was super excited about that because ever since coming to Canada I wanted to live in a traditional Canadian house. The house was a walking distance away from the grocery store and the hockey arena which I went to a bunch of times during the winter.

Sadly, I only lived with them for a month but I had a really good stay. During my month there I spent a lot of time with friends, went to the gym, made pizza with my host family, went to an art gallery, a concert and a fashion show and also enjoyed going to school.

Jääkiekko hässäkkä | Hockey hassle

Mulla ei ikinä ollut tarkotus olla kuutta perhettä, mutta kun tuli aika muuttaa mun vikaan perheeseen, ne ei pystynytkään ottamaan mua vielä sinne. Tilanne oli se, että niillä asui kaksi jääkiekkoilijaa, joiden oli siinä vaiheessa tarkotus olla muuttanut pois, mutta niiden peleissä meni niin hyvin (ne voitti niiden turnauksen), että niiden piti jäädä pidemmäksi aikaa asumaan sinne. (Vaan Kanadassa sattuu jotain tämmöstä).

Mä ja Josefine, jonka oli myös tarkoitus muuttaa mun vikaan perheeseen yhdessä mun kanssa, muutettiin sitten pariksi viikoksi Josefinen toisen host-perheen luokse. Ne oli todella mukava pariskunta, joiden luona olin jo käynyt monta kertaa kylässä, joten paikka oli tuttu.

Aluksi mä ja Josefine oltiin huolissaan, mitä meidän ystävyydelle tapahtuu, jos muutetaan samaan host-perheeseen, mutta onneksi mitään ongelmia ei tullut. Oli kivaa, kun kerrankin ei tarvinut aina suunitella tapaamisia. Oli myös kivaa aina mennä samalla koulubussilla. Me tehtiin paljon kaikkea yhdessä. Käytiin usein pyöräilemässä (Collingwoodissa on muuten tosi kivat pyöräreitit. Niitä on ikävä). Me myös kokattiin suomalaista ja tanskalaista ruokaa yhdessä. Yhtenä viikonloppuna me autettiin Josefinen rotary klubia niiden lounasprojektin kanssa ja käytiin Maple festivaalissa, jossa me päästiin testaamaan erilaisia vaahterasiirappeja.

I was never supposed to have six host families but when I was supposed to move to my last one they couldn’t take me in yet. They had two hockey players living with them that were supposed to have moved out by the time I moved in. But their games were going so good (they won their tournament) that they had to live there longer. (Things like this only happen in Canada).

So, me and Josefine (we were supposed to move in together to our last host family) had to move to Josefine’s second host family for a couple of weeks. They are a really nice couple. I had been to their house many times so I was familiar with the place.

At first I was a bit worried about moving in with Josefine. I didn’t want our friendship to get affected negatively. But after living together there was no problems. It was actually really nice to finally not have to plan to meet. It was also nice taking the school bus together. We did a lot of things together. We often went biking (Collingwood has some really nice biking trails that I miss). We also cooked some Finnish and Danish food together. One weekend we helped Rotary with their lunch projects and went to a maple festival and got to try some different types of maple syrup.

Viimeinen host-perhe | Last host family

Vihdoin viimein mun viimenen muutto tuli ja muutettiin yhdessä Josefinen kanssa meidän viimeseen host-perheeseen. Voin sanoa, että tän vuoden jälkeen musta on tullut pakkaamisen mestari. Mun viimesessä host perheessä oli host-vanhemmat ja mua vuotta nuorempi host-veli, joka kävi samaa koulua kuin mä ja Josefine. Miedän host-perheessä oli myös ruskea labradorin noutaja nimeltä Burton. Saatiin Josefinen kanssa molemmat omat makuuhuoneet ja vessat. (Huomasin muuten, että mun vuoden aikana joko asuin kellarissa tai toisessa kerroksessa)

Finally I moved to my last host family together with Josefine. I have to admit that I have become a master packer after my exchange year having moved so many times. My last host family consisted of host parents and a host brother who was one year younger than me. He went to the same school as me and Josefine. We also had a host sister but she lived away from home. They also had a brown Labrador retriever named Burton. Both me and Josefine got our own rooms and bathrooms. (Btw I noticed during my year that I either lived in the basement or on the second floor)

Ottawa

Heti ensimmäisenä viikonloppuna meidän host-perheessä mä ja Josefine lähdettiin kohti Ottawaa vaihtaritapaamiseen. Ensiksi me vietettiin yö Peterboroughssa meidän district chair:n luona. Me saavuttiin Ottawaan päivällä ja odotettiin tovi, että päästään meidän majotukseen. Enismmäisenä iltana me syötiin yhdessä ja sitten kuunneltiin kaikkien lähtevien vaihtareiden esitykset läpi.

Toisena päivänä me mentiin Museum of Nature:n, jossa me vietettiin muutama tunti. Siellä oli dinosaurusten luita, muutamia eläimiä (mukaan lukien laiskiainen) ja kaikenlaisia muita mielenkiintoisia asioita. Sen jälkeen me käytiin lounaassa kahvilassa, joka oli ihan Suomen suurlähetystön vieressä. Iltapäivällä meillä oli “scavenger hunt”, jonka tarkoituksena oli käydä kaikkialla Ottawan nähtävyyksissä ja ottaa kuvia niistä. Sen jälkeen saatiin vapaata aikaa. Illalla me mentiin ravintolaan, jossa kaikki muut sai ruokansa hyvissä ajoin, mutta mun pöydän piti odottaa KAKSI TUNTIA, että saatiin meidän ruuat.

Vika päivä aloitettiin 16 kilometrin pyöräilykierroksella, jossa saatiin nähdä lisää Ottawaa. Ottawassa oli menossa sellaiset tulppaani festivaalit, joten kaikkialla oli tosi paljon tulppaaneita. Se pyöräreissu oli mun lempi kohta viikonlopusta. Päästiin sen aikana myös Quebecin puolelle. Iltapäivällä käytiin National Gallery of Canada:ssa, jossa olin jo käynyt Josefinen kanssa. Illalla me syötiin illallista sellaisessa ravintolassa, jossa oli paljon kortti- ja lautapelejä, jota pysty pelata. Sen jälkeen nautittiin Beaver Tail:it Byward Market:issa.

Me and Josefine went to Ottawa for a youth exchange trip our first weekend in our new host family. First we spent a night in Peterborough where our district chair lives. When we got to Ottawa we had to wait a little bit to get to our accommodation. Our first night there we ate together and listened to all the presentations the outbound students had made.

The next day we went to the Museum of Nature where we spent couple hours. There was dinosaur bones, some animals including a sloth and a bunch of other interesting stuff. After the museum we ate lunch in a cafe right next to Finland’s embassy. In the afternoon we had a scavenger hunt. We got to go around the city and see all the tourist attractions and take a picture with them. After we were done we had free time. In the evening we went to a restaurant where everyone else got their food in time but my table had to wait TWO HOURS to get our food.

The last day we had a 16 kilometer bike tour around Ottawa. Ottawa had a tulip festival going on so there were bunch of tulips everywhere. The bike tour was my favorite part of the weekend. During the tour we also got to go to the Quebec side of Ottawa. In the afternoon we went to the National Gallery of Canada which I had already been to with Josefine. In the evening we ate in a restaurant that had bunch of card games and board games. After we got some delicious beaver tails at Byward Market.

Prom

Ottawa viikonlopun jälkeen me käytiin jääkiekko juhla-aterialla. Me päästiin myös veneilemään meidän host-perheen ystäväperheen veneellä.

Sen viikonlopun jälkeen oli prom. Olin tilannut netistä mekon ja käynyt sillä viikolla ostamassa kengät sitä varten Barriesta meidän host-äidin kanssa. Prom päivänä oli luvattu sadetta, mutta loppuen lopuksi ei satanut ollenkaan.

Prom päivä alkoi siitä, että me laittauduttiin Josefinen kanssa kotona. Sitten oltiin kutsuttu muutama rotari ja meidän host perheen sukulainen kylään ja otettiin takapihalla kuvia. Sieltä me mentiin meidän host-veljen kyydissä Sunset Point:iin (joka on siis ranta Collingwoodissa, joka on tosi kaunis paikka). Sinne keräänty kaikki promiin menijät. Kaikki otti kuvia kavereittensa kanssa ja lopussa me keräännyttiin yhteen ja meistä otettiin ryhmäkuvia.

Sunset point:ista me matkustettiin Craigleith hiihtokerhoon, jossa meidän prom pidettiin. Nopeesti tuli selväksi, että Kanadalainen prom (ainakaan mun koulun) ei oo yhtään samanlainen kuin kaikissa leffoissa. Me alotettiin syömällä ja sen jälkeen oli tarkoitus olla palkintojenjakotilaisuus, mutta me oltiin saatu tarpeeks promista ja lähdettiin kotiin meidän host-veljen kyydissä. Se oli siis käytännössä vaan hieno illallinen plus se palkintojenjakotilaisuus, joka ois kestänyt kaksi tuntia. Ei ollut mitään tanssimista. Promin jälkeen oli vielä after party, johon mä, Josefine ja meidän host-veli mentiin yhdessä.

After the Ottawa weekend we went to a hockey banquet. We also got to go on our host family’s friend’s boat.

After that weekend it was time for prom. I had ordered a dress online and went to pick out shoes from Barrie with my host mom. For the day of prom it was supposed to rain but gladly the rain never came.

On the day of prom we started by getting ready. After we had invited some rotarians and relatives of our host family to come and take pictures. From there we headed to Sunset Point which is a beautiful beach area in Collingwood. There almost everyone going to prom had gathered to take pictures with their friends and after we gathered for a big group photo.

We drove to Craigleith Ski Club which is where our prom was held at. Very fast I realized that Canadian prom (at least my school’s prom) is nothing like the movies. We started by dinner and then after there was going to be an award ceremony but we got bored and drove home with our host brother. Basically prom was just a fancy dinner and the award ceremony that was two hours long. After prom me, Josefine and our host brother went to a prom after party.

Bracebridge

Viikko promin jälkeen me tavattiin muiden meidän vaihtarikavereiden kanssa Bracebridgessä, jossa Lara Sveitsistä asui. Se oli meidän viimenen viikonloppu yhdessä, joten nautittiin ajasta yhdessä.

A week after prom we met with our exchange student friends in Bracebridge where Lara from Switzerland lived. It was our last weekend together so we enjoyed our time together.

Viimenen viikko koulussa | Last week in school

Sitten olikin jo viimeinen viikko koulussa. Se tuntu tosi oudolta, sillä muut vielä jatko hetken koulua mun jälkeen. Maanantaina me käytiin meidän host-perheen kanssa Canada’s Wonderlandissa. Koko päivän oli sateista, joten ei ollut melkeen yhtään jonoja. Mä ja Josefine kastuttiin litimäröiksi. Koulussa ei tapahtunut mitään kovin kummallista. Mun viimeisenä koulupäivänä meidän koulussa järjestettiin Relay for Life, joka oli hyväntekeväisyys syöpää vastaan. Kaikilla oli omat joukkueet, jotka keräs rahaa sitä hyväntekeväisyyttä varten. Meidän koulu keräsi yhteensä yli 130 000 $.

Relay for life alko aikasin aamulla. Tultiin 8 aikaa koululle ja mentiin turvatarkastuken jälkeen pihalle pystyttämään telttaa. Se koko tapahtuma kesti kymmeneen iltaan asti. Sen aikana pelattiin pelejä, vietettiin aikaa kavereiden kanssa ja kuunneltiin live musiikkia. Päivän päätteeksi, kun oli tullut pimeä tehtiin viimeinen kierros kaikkien osallistujien kanssa urheiluradan ympäri. Siihen ympärille oli laitettu paperilyhtyjä, jotka edusti ihmisiä, ketkä kärsii/tai on kärsinyt syövästä. Sen jälkeen lähdettiin kotiin, jonka jälkeen mun kouluvuosi Kanadassa oli loppu.

Seuraavana aamuna heräsin kolmelta aamulla, jotta ehtisin mun lennolle kohti Yhdysvaltoja, jossa vietin kaksi viikkoa, mutta siitä kirjoitan ihan oman blogipostauksen.

Then it was time for my last week in school. It felt really weird especially since everyone else still had school for a bit after I left. On Monday me, Josefine and our host family went to Canada’s Wonderland. It was a rainy day so there was basically no lines. Me and Josefine got soaking wet from the rain and a couple of water rides. Nothing special happened in school until my last day. We had Relay for Life which is a fundraiser for cancer. Everyone had a team that raised money. Our school raised over 130 000 $ in total.

Relay for life started early. We came to school at 8 and went through security and then outside to set up our tent. The whole event was long and lasted until 10 pm. During it we played games, spent time with friends and listened to live music. At the end of the day everyone walked a lap around the track that was full of paper lanterns in support of those dealing with cancer. After we headed home, my school year in Canada was officially over.

The next morning I woke up at 3 am so I wouldn’t miss my flight to United States where I spent the next two weeks but that deserves its own blog post.

Viimeset pari viikkoa Kanadassa | Last few weeks in Canada

Heti seuraavana päivänä, kun palasin Yhdysvalloista lähdin traileriin mun viidennen host perheen ja Josefinen kanssa. Vietettiin siellä viikonloppu, jonka aikana oli Canada Day eli Kanadan itsenäisyyspäivä. Sinä päivänä käytiin autokisoissa, jossa erilaisilla autoilla ajettiin rinkiä. Se oli aika outo harrastus mun mielestä. Sillä hetkellä kyllä tuntu, että nyt oon Pohjois-Amerikassa, enkä kotona. Päivän päätteeksi oli ilotulitukset.

Trailerillä me vietettiin aikaa uiden uima-altaassa, jutelten, lukien kirjaa, pelaten pelejä, syöten ja istuen nuotion ääressä.

Sieltä traileriltä me lähdettiin kohti meidän host perheen traileria, joka oli ihan Huron järven rannassa. Siellä me vietettiin muutama päivä. Me käytiin sup lautailemassa, pelattiin paljon korttia Josefinen kanssa (opetin sille pari suomalaista peliä), istuttiin nuotion ääressä, käytiin pyöräilemässä ja rentouduttiin.

Sen jälkeen tavattiin meidän kavereita Wasaga beachissä, jossa me pyöräiltiin ja syötiin jäätelöä. Viimenen viikko sisälsi paljon hyvästelyjä ja joka sortin kokoontumisia. Käytiin syömässä brunchia meidän kaverin kanssa Collingwoodin keskustassa.

Viimesellä viikolla mä ja Josefine pyöräiltiin paljon ympäri Collingwoodia, käytiin sulkemassa meidän pankkitilit, ostettiin viime hetken tuliaisia ja nautittiin viimeisitä päivistä parhaamme mukaan. Sanoin hyvästit kaikille mun host perheille. Vikana päivänä käytiin vielä Interactin change over:ssa, jossa vaihdettiin klubin presidentti.

The very next day after returning from the United States, I went to my fifth host families’ trailer with Josefine. We spent the whole weekend there. We got to celebrate Canada day during the weekend. On that day, we went to watch car races where different cars drove in circles. I thought it was a pretty weird hobby to have. It was very North American to me. At the end of the day we got to watch fireworks over the race track.

At the trailer, we spent time swimming in the pool, chatting, reading books, playing games, eating, and sitting by the campfire.

From that trailer, we headed towards our current host family’s trailer, which was right on the shore of Lake Huron. We spent a few days there. We went paddle boarding, I played a lot of card games with Josefine (I taught her a couple Finnish card games), we sat by the campfire, went cycling, and relaxed.

After coming back from camping, we met our friends at Wasaga Beach, where we cycled and ate ice cream. The last week included a lot of farewells and all sorts of gatherings. One day we had brunch with our friend in downtown Collingwood.

During the last week, Josefine and I cycled a lot around Collingwood, closed our bank accounts, bought last-minute souvenirs, and enjoyed the last days as best as we could. I said goodbye to all my host families. On the last day, we attended Interact changeover, where the club got a new president.

Kotia kohti | Back to home

Sitten tuli se hetki, kun oli pakko lähteä. Se tuntu tosi oudolle. Joka kerta kun sanoin hyvästejä, se ei tuntunut siltä, etten tulisi näkemään niitä ihmisiä pitkään aikaan tai ehkä enää ikinä. Kun me ajettiin pois Collingwoodista, se ei tuntunut siltä, ettenkö ois palaamassa sinne heti seuraavana päivänä. Kun oltiin lentokentällä ja olin sanomassa hyvästejä Josefinelle, joka lensi samana päivänä melkein samaan aikaan, mutta eri terminaalissa, se ei tuntunut siltä, etten näkisi häntä hetkeen.

Kun pääsin omaan terminaaliini, olin jo saanut tiedon, että mun lento oli myöhässä. Kun vihdoin pääsin mun koneeseen, oli mun lennon pitänyt jo lähteä kaksi tuntia aikaisemmin. Vasta koneessa musta alkoi tuntumaan, että nyt oikeesti mun on vaan pakko lähteä Kanadasta, josta oli tullut vuoden aikana mun toinen koti. Sitä ei auttanut se, että ulkona sato kaatamalla ja näytti masentavalta sekä mä kuuntelin kaikkia biisejä, jota olin vuoden aikana kuunnellut.

Kun pääsin Reykjavikiin en ehtinyt enää mun seuraavaan lentoon. Menin tiskille selvittämään tilannetta, koska aluksi mulle oli varattu lento seuraavalle päivälle Tukholman kautta, joka olisi tarkoittanut sitä, että olisin joutunut yöpyä Islannissa. Mietin hetken sitä, mutta päädyin valitsemaan lennon Amsterdamin kautta Suomeen. Mun lento lähtikin melkein heti kohti Amsterdamia. Se kone oli ihan tyhjä ja sain oman rivin ja ikkunapaikan, josta näin tulivuorenpurkauksen Islannissa.

Amsterdamissa jouduin odottamaan 4 tuntia mun lentoa kohti Helsinkiä. Siinä vaiheessa mun aivotoiminta alkoi huomattavasti hidastua. Pääsin onneks loungeen istumaan ja syömään. Vihdoin pääsin lennolle Suomeen, mutta mun laukut ei seurannut mua.

Melkein 11 kuukauden jälkeen näin taas mun vanhemmat ja tuntu, kun en ois ees ollut näkemättä niitä niin pitkään aikaan. Selvisin turvallisesti kotiin ja kissat myös tunnisti mut. 34 tunnin valvomisen jälkeen pääsin vihdoin omaan sänkyyn nukkumaan. Myöhemmin sain myös mun laukut.

Then the moment came when I had to leave. It felt really weird. Every time I was saying goodbye it didn’t feel like we were parting ways. When we were driving away from Collingwood it felt like I was going to go back the next day. When I was saying goodbye to Josefine because she had a flight the same day almost the same time but in a different terminal it didn’t feel like we were not going to see each other for awhile.

When I got to my terminal I already knew my flight was delayed. When I finally got into my plane it was two hours after the flight was supposed to leave. In the airplane it hit me that I was going to have to leave Canada, which had became my second home during the year. My mood was not positively impacted by the pouring rain outside and me listening to all the songs I had listened to during the year.

When I got to Reykjavik I had missed my second flight. I had to figure out what was going to happen next. At first I had been put on a flight that left the next day and had a layover in Sweden. It meant that I would have had to spend the night in Iceland. I thought about it for a bit but then decided to get a flight through Amsterdam to Finland. The flight was leaving almost immediately so I made my way there. I got a whole row and a window seat for myself and I saw a volcano eruption.

I had to wait 4 hours in Amsterdam. At that point my brain activity had slowed down a lot. Gladly, I got to go to a lounge and eat and rest a bit. Finally I got on a flight to Finland but my luggage did not follow me.

After almost 11 months, I saw my parents again. It really didn’t feel like I hadn’t seen them for such a long time. I made it home safely and my cats recognized me. Finally, after 34 hours of being awake I got to sleep in my own bed. Eventually my luggage made it home too.

Vuosi vaihdon jälkeen | A Year after my exchange

Nyt on kulunut vuosi mun vaihdosta. Mun oli tarkoitus postata tää blogipostaus melkein heti takaisin tulon jälkeen, mutta aina vaan lykkäsin sitä. Nyt vihdoin sain tarpeeksi motivaatiota tehä kaikki loppu viimeistelyt.

Vaihdosta oli vaikeampi palata takaisin kuin vaihtoon lähtö oli. Vaikeinta oli palata takaisin samaan kouluun ja samoihin rutiineihin kuin ennen vaihtoa. Vaihdossa kokee niin paljon ja muuttuu ihmisenä, että haluaisi jatkaa kohti uusia haasteita. Oli outoa elokuussa mennä kouluun ja siellä ei enää ollut kavereita ja tuttuja. Muut olivat valmistuneet ollessani Kanadassa. Mulla ei ollut enää montaa kurssia jäljellä ja mun lukujärjestykset oli helppoja. Kävin salilla koulun ohella ja aloin valmistautua ylioppilaskokeisiin. Kirjoitin pitkän matematiikan, fysiikan, äidinkielen, pitkän englannin ja kemian. Oli kaksikertaa vaikeampaa lukea aineisiin, sillä olin vuodessa ehtinyt unohtaa niin paljon. Selviydyin kuitenkin haasteesta ja valmistuin keväällä ylioppilaaksi.

Olen vuoden aikana koittanut totutella taas Suomessa asumiseen. Liityin rotexeihin ja olen ollut mukana rotex toiminnassa. On ollut kiva päästä vaihtamaan kokemuksia muiden kanssa. Olen myös tavannut ystäviäni ja sukulaisia sekä viettänyt paljon aikaa mun kissojen kanssa.

Vaihtovuosi oli yksi elämäni parhaista vuosista. Koin niin paljon kaikkea uutta, pääsin näkemään uusia paikkoja ja tapaamaan uusia ihmisiä. Jos samanlaista tilaisuutta tarjottaisiin uudestaan, ei ois ees kysymys lähtisinkö. Mietin usein Kanadaa ja kaikkia muistoja vuodesta. Haaveilen siitä, että joku päivä pääsen takaisin näkemään kaikkia host-perheitäni ja ystäviäni. Oon myös suunnitellut tapaavani vaihtarikavereitani lähitulevaisuudessa.

Tän kokemuksen myötä oon oppinut ottamaan enemmän riskejä. Vuosi Kanadassa on innoittanut mut matkustamaan ja kokemaan enemmän. Haaveilen yliopistovaihdosta sekä mahdollisesti töistä ulkomailla. On niin tärkeää oppia muista kulttuureista ja tavoista.

Nyt on mun aika vihdoin päästä kohti uusia haasteita, sillä tänään sain tiedon mun opiskelupaikasta. Lähden keväällä opiskelemaan teknillistä psykologiaa Aalto yliopistoon. Aluksi ajattelin pitää välivuoden, käydä töissä ja matkustaa. Totesin kuitenkin, että haluan uusia asioita ja ihmisiä mun elämään, joten toka vikana päivänä, kun pystyi hakemaan yliopistoihin päätin äkkiseltään hakea. En vois olla tyytyväisempi mun valintaan ja en jaksa oottaa mun elämän uutta vaihetta.

A year has passed since my exchange. I intended to post this blog post almost immediately after returning, but I kept postponing it. Now, I finally got enough motivation to do all the final touches.

Returning from the exchange was harder than leaving for the exchange. The hardest part was going back to the same school and routines as before. During the exchange, you experience so much and change as a person. It was strange to go to school in August and not have friends and familiar faces there anymore. Others had graduated while I was in Canada. I didn’t have many courses left, and my schedules were easy. I went to the gym alongside school and started preparing for the matriculation exams. I took exams in advanced mathematics, physics, Finnish, advanced English, and chemistry. It was twice as hard to study for the subjects because I had forgotten so much in a year. However, I survived the challenge and graduated in the spring.

Over the year, I’ve been trying to readjust to living in Finland. I joined Rotex and have been involved in Rotex activities. It’s been nice to exchange experiences with others. I have also met my friends and relatives and spent a lot of time with my cats.

The exchange year was one of the best years of my life. I experienced so many new things, got to see new places, and meet new people. If a similar opportunity were offered again, it wouldn’t even be a question whether I would go. I often think of Canada and all the memories from the year. I dream that someday I can go back to see all my host families and friends. I also plan to meet my exchange friends in the near future.

Through this experience, I have learned to take more risks. A year in Canada has inspired me to travel and experience more. I dream of a university exchange and possibly working abroad. It is so important to learn about other cultures and customs.

Now finally after a year I get to move forward from high school. I found today which degree I’ll be studying. I will start studying engineering psychology at Aalto University in the spring. At first, I thought about taking a gap year, working, and traveling. However, I realized that I want new things and people in my life, so two days before the applications for universities closed, I suddenly decided to apply. I couldn’t be happier with my choice, and I can’t wait for this new phase of my life.

Day 1

I arrived at the airport in Phoenix, Arizona. From there I with some of the other exchange students headed to our first hotel of the trip where we met the rest of the exchange students headed on our trip. There was 50 of us from 19 different countries. First night was just getting to know each other and hearing all the rules of the trip. We spent time at the pool since it was over 40 degrees Celsius.

Day 2 | Phoenix & Sedona

After eating breakfast at the hotel we packed our gear to our tour bus and headed to a museum in Phoenix which unfortunately was closed that day. From there we took a trip to a famous rock which we climbed to. The scenery was very different to anything I had seen before. Southern Arizona is filled with loads of cactuses that are ten meters tall. The ground is very dry and there are big reddish rocks everywhere. You could also see the mountains in the distance.

After Phoenix we started to head towards Grand Canyon. On our way we stopped at Sedona, a beautiful desert town. It was surrounded with big red sandstone formations which I have always dreamt of seeing. We explored Sedona, visiting gift shops and enjoying the scenery. There were snakes and lizards we got to hold and I had my Britney Spears moment with one. In the evening we arrived at our hotel near Grand Canyon.

Day 3 | Grand Canyon

On day three we took our bus to Grand Canyon. Seeing Grand Canyon has always been a huge dream of mine. It was weird seeing it in real life. The size of the canyon was hard to grasp. It went on for miles. The sky made the faraway stone look blue which surprised me. At our lunch break we encountered a squirrel who tried to steal our food. I wouldn’t have minded it stealing my food since the overpriced tortilla wrap I bought from a canteen tasted awful. We took a Grand Canyon bus to another viewpoint and walked some way back until we took another bus back to our original location. We ate some pizza at a dining hall which also was not worth complimenting. Grand Canyon is a beautiful spot but the food was the worst of the trip. On our way back to our hotel another goal of mine got completed when we saw elk on the side of the road. I hope I get to return one day and go to the bottom of the canyon to really realize its size.

Day 4 | Headed to Las Vegas

We headed towards Las Vegas which was about four hour drive from Grand Canyon. On our way we stopped at a route 66 themed gift shop on route 66. It was one of the most American looking places I have been to. Closer to Las Vegas we saw Hoover Dam which truly was massive. In Las Vegas we checked into our hotel and then headed to an outlet mall. All of us were looking for something nice to wear because that night we were going to have limousine tour around Las Vegas. I tried Raising Cane’s at the outlet mall and it was one of the best fast food places I have been to. Of course you could not tour United States without eating at as many as possible fast food chains. But that night we did go to a restaurant all in our nice clothes awaiting the night’s adventure. Before the limo ride we got to experience a light show at the old Las Vegas strip.

Then we saw our limos. My group got the pink one. In the limo we listened and sang songs. We stopped briefly at the fountains of Bellagio to see the fountain show. From there we journeyed to the iconic Las Vegas sign which ended our night perfectly.

Day 5 | Las Vegas

The second day in Vegas we got to explore the main Las Vegas strip and all its casinos and hotels. Obviously we were not allowed to gamble since we were all under the age of 21. We tried to see as many casinos as possible. I saw the Eiffel tower, the pyramid, the statue of liberty and much more. It is crazy how much money is in Las Vegas. It was one of my favorite stops on the trip because of the vast difference to anything I had experienced before. We also went up the Strat which has roller coasters right on top of it at 350 meters. I went on one that tilted right towards the ground and stopped just as you thought it wouldn’t. In the evening we dined at Hard Rock Cafe Las Vegas.

After dinner some of us who had wanted to book a Cirque du Soleil show went to see it while most of us got to experience the strip at night time. We went to the casinos and hotels we didn’t have time to see in the day time since Las Vegas strip is huge and impossible to tour in one day. One of my favorites was the Venetian which had canals inside it with gondolas traveling through the hotel. We also got to see some of Caesars Palace which is probably the most well-known hotel in Las Vegas.

Day 6 | Universal Studios

We took another 4 hour drive towards sunny California. Day 6 was all about Universal Studios. We started our day in Universal Studios with my favorite activity from that day which was a tour around Universal Studios. We got to see different sets made for movies and huge sound stages. We heard backstories behind movies which really interested me since I have always been very into film making. After the tour we got to try few rides which included a Hogwarts ride and a Jurassic park ride. The lines were long.

Day 7 | Hollywood & Santa Monica Beach

Day 7 was a beach day. At first we drove to Hollywood to see the Walk of fame. I saw many places which I recognized from media like the Chinese theater. We visited Madame Tussauds wax museum. I don’t know if wax figures are made for my enjoyment but it was still pretty fun to see. The rest of the day and evening we spent at Santa Monica Beach where we got to swim in the ocean and enjoy the sandy bay. We had dinner at a Bubba Gump which was fun since I just watched Forrest Gump again on my exchange with my third host dad. I bought the red cap as a souvenir to my dad. At night we saw a guy climb up on top of the Santa Monica Beach sign. That day was a true California experience.

Day 8 | Disneyland

Disneyland is a place I have heard so much about for years. When we arrived we heard that we could get fast passes with a group so me and my friends got them. It saved the day because we got onto so many more rides. It felt a little illegal to walk past people waiting in long lines (also felt amazing). The rides at Disney are crazy. Not crazy thrilling as I kind of hoped but crazy detailed. I felt a little too old to be there because I knew I would have enjoyed it more if I was younger. But my day was made when I got to go on the famous Star Wars ride with all the stormtroopers. I can’t imagine all the money spent on it. One other ride I was positively surprised by was a Guardians of the Galaxy themed thrill ride. It was a tall tower ride that suddenly dropped from the top. It was really weird to me was that it had no seatbelts or railings to hold and we got to bring all our bags on it. But it made it more fun to be honest. At the end we were supposed to see the fireworks but because of fire risk in the area it got cancelled. Disneyland was very different from what I had imagined but great nonetheless.

Day 9 | Beverly Hills & Hollywood sign

We went to see Beverly Hills which was just as rich looking in person. I am not quite wealthy enough to shop at Rodeo drive so we just walked around seeing the place. The streets there were beautiful and well-kept and even the public bathroom was surprisingly clean. The last thing we did in the Los Angeles area was going to Griffith Observatory where we could see the iconic Hollywood sign. The view of Los Angeles was beautiful. I don’t live in a big city so cityscapes fascinate me.

The end of the day was spent in the bus. We headed to North towards Yosemite. From Los Angeles it is a 6 hour drive. We stopped at a couple gas stations and a place to eat on our way. I loved looking at the changing nature from the bus windows.

Day 10 | Yosemite

This was a day which I had been looking forward to. I love mountains. Ever since doing a paper on United States in my geography lesson in 9th grade I have been really interested in the national parks in the country. Some that catched my eye were Grand Canyon, Zion national park, Yellowstone and Yosemite. We traveled from a more flat terrain to the mountainous area of Yosemite. Yosemite was one of the most breathtaking places I have been to. The huge cliffs and water falls were something I can never forget. A fun memory from that day was when me and my friends went exploring around the national park and almost got stuck around a river.

In the evening we went to a restaurant with the most amazing churros I have eaten. We also had to wait for some of the others since they got stuck in the hotel elevator and the firemen had to be called.

Day 11 | San Francisco

We ended our trip in San Francisco. The weather was cloudy and foggy. We visited the Palace of Fine Arts which I had seen pictures of before on Pinterest without realizing the building is in San Francisco. The day and the evening we spent at the pier where we got to explore the stores. I also saw sealions laying on the docks.

Day 12 | San Francisco and Chinatown

We took a tram tour around the city as it is the only city in United States that has trams. I hanged off from the side of the tram wondering if it was really safe but at least I got to see all the city views well. We took our bus on top of the hills looking over San Francisco but it was so foggy we could not see anything. We visited Haight-Ashbury which was a very hippie themed area of the city. There was a tie dye shop and various second hand stores. We saw the iconic San Francisco houses that appear in many tv productions. We also went to a look out point where we saw the Golden gate bridge. In the evening we went to Chinatown where we first explored and then had dinner at a Chinese restaurant. San Francisco’s Chinatown is the biggest Chinatown outside of Asia.

Day 13 | Last day

The last day we took a ferry to Alcatraz. We got a headphone set that told us backstories about different cells and areas inside the prison. The look of Alcatraz reminded me of an old prison (no longer in use) I have visited in Finland. I had dressed in warm clothes that day since the last activity we did in San Francisco was walking the lenght of the Golden Gate bridge. It was cold and windy. Somehow we survived the almost three kilometer walk over the sea. The walk was worth it for the view we were offered at the other side of the bridge. We saw the bridge and San Francisco behind it. The fog added to the mood although I wished I would have seen San Francisco in the sunlight. San Francisco was my least favorite spot of the trip. I think the weather impacted my opinion. It was also sad seeing so many homeless people on the streets. Some streets were filled with tents. The city looked like its best days were behind it but hopefully it has more to offer in the future.

The trip ended in a farewell party held in our hotel. We listened to music, danced, exchanged pins, ate and signed flags. At the end, a great trip had come to an end and the next day we would all be returning back. Some back to their countries and others to their host families. Me and the friends I had made on the trip sneaked into one hotel room to spend the last minutes of the trip together. Overall I had one of the best trips of my life. All of the places I visited offered new experiences. The trip had its crazy sides like 4 people visiting the hospital and people getting stuck in the elevator. But nothing serious happened and everyone was well in the end. I wish that one day I can come back and see it all again.

Aloitin koulun syyskyyn kuudes päivä. Sitä ennen kävin valitsemassa mun kurssit ja tutustumassa kouluun. Mulla on aineina Visual Arts, joka vastaa kuvaamataitoa, Food & Culture, jossa kokataan ja tutustutaan erilaisiin ruokakulttuureihin, Small Group and Individual Activities, joka on pääsääntösesti lihaskuntojumppaa, ja World Culture, jossa opitaan kulttuureista.

Mun koulussa on yli 1500 oppilasta. Se on alueen suurin koulu. Mun koulu ei ole ulkonäöltään mitenkään poikkeuksellisen kaunis. Se muistuttaa sisältä hieman bunkkeria. Mun koulussa on kaksi kerrosta. Se toinen kerros on pienempi. Siellä koulussa on monta käytävää. Ensimmäisellä viikolla me oltiin Josefinen kanssa vähän hukassa.

Mä olen 12. luokka-asteella eli koulun viimeisellä. Oon vuoden vanhempi kuin muut mun luokka-asteella. Sen lisäksi mulla on pari 11 vuositason kurssia. Syy sille on se, etten saa hyvitystä täällä käydyistä kursseista. Valitsin siis vain sellaisia kursseja, joita olisi hauska käydä ja jossa voisi tavata paljon uusia ihmisiä.

Kanadalaisessa koulussa käydään kahdeksan kurssia vuodessa. Vuosi koostuu kahdesta jaksosta. Ensimmäinen jakso vaihtuu tammikuun lopussa. Yhdessä jaksossa on neljä ainetta. Joka päivä on tismalleen samanlainen. Päivässä on neljä 75 minuutin tuntia. Niiden välissä on 5 minuutin siirtymisaika luokasta toiseen. Mulle toi tuntuu tosi lyhyeltä ajalta, koska oon tottunut siihen, että Suomessa on 15 minuutin välitunnit.

Täällä on tunnin lounastauko. Lounas on joko maksullinen (kukaan ei osta sitä) tai sitten pitää tuoda omat eväät. Jotkut käy viereisessä Subwayssa tai ajaa jonnekkin kauemmas olevaan ruokapaikkaan. Mä tuon omat eväät kouluun, joka on yleensä leipä. On outoa ajatella, että suurimmissa osissa kouluista maailmalla ei tarjota ilmaista ruokaa oppilaille. Sen lisäksi se ruoka, mitä täällä voi ostaa, on epäterveellistä.

Koulu on tähän mennessä ollut paljon helpompaa kuin Suomessa. Eroja on aika paljon. Suomessa mun tunneilla on hiljaista, mutta täällä kaikki puhuvat ja vastaavat opettajan kysymyksiin. Myös koulun rahoituksessa on eroja. Visual Arts -tunneilla me maalataan dollar storen (kauppa, josta saa kaikkea halvalla) maaleilla. Mun opettaja on tehnyt kaikki maalaustaulut itse. Vanhojen taideteoksien päälle maalataan valkoisella, jotta joku uusi voisi käyttää niitä. Suomessa meillä on käytössä tosi hyvä laatuisia maaleja ja opettajan ei tarvitse itse ostaa/tehdä taidetarvikkeita tunteja varten.

Mun ensimmäisessä jaksossa mulla on kaikki aineet Josefinen kanssa, koska oltiin valitsemassa niitä yhdessä. Siinä on omat puolensa. Musta ja Josefinesta on tullut hyviä ystäviä ja vietetään paljon aikaa yhdessä. On tosi kiva, että on toinen henkilö, kehen voi samaistua. Kaikki ystävät, joita saadaan on meidän yhteisiä ystäviä, koska tutustutaan niihin yhdessä. Mulla ei siis ole vielä sellaisia ystäviä, jotka olisi vain mun ystäviä. Seuraavassa jaksossa meillä on kuitenkin suurin osa aineista yksin, joten varmasti tullaan saamaan omiakin ystäviä.

Oon tähän asti tutustunut lähinnä toisiin vaihto-oppilaisiin. Mun koulussa on lähemmäs 20 vaihto-oppilasta. Suurin osa on Saksasta ja Espanjasta. Niiden kanssa on hieman hankala ystävystyä, koska ne tykkää puhua omaa kieltään keskenään. Siitä huolimatta mulla on muutama espanjalainen kaveri. Ollaan myös Josefinen kanssa tutustuttu meksikolaiseen tyttöön, joka asuu Kanadassa. Me tykätään katsoa jalkapalloharjoituksia yhdessä lounasajalla. Kanadalaiset tykkää tulla juttelemaan meille, mutta niiden kanssa on vaikeampi ystävystyä kunnolla.

Menen joka torstai Interact-klubiin. Interact-klubi on käytännössä Rotaryklubi, mutta 12-18 vuotiaille. Sen tarkoituksena on järjestää erilaisia hyväntekeväisyys tapahtumia. Marraskuussa me tehdään meidän ensimmäinen tapahtuma, jossa me pestään autojen sisäosat. Me lahjotetaan kaikki tuotot hyväntekeväisyyteen. Mun Interact-klubissa on tosi mukavia henkilöitä ja uskon, että sitä kautta tuun saamaan paljon ystäviä.

I started school on the 6th of September. Before that I went to the school to pick my courses and get a tour of the school. I chose Visual Arts, Food & Culture (cooking and getting to know different food cultures), Small Group and Individual Activities (gym class) and World Culture.

My school has over 1500 students. It’s the biggest school in the school board. My school isn’t the prettiest looking school. It looks a bit like a bunker from the inside. It has two floors. The second one is smaller. The school also has many hallways. Me and Josefine got lost a couple of times on the first week of school.

I am going to 12th grade which is the last grade of high school. I am one year older than the other students in grade 12. I have a couple grade 11 classes because I don’t get any credit from the courses I take in here. I chose courses that seemed fun and where I could meet a lot of new people.

Students take only 8 courses in a year in Canadian high schools. The year has two semesters. They switch in the end of January. One semester has 4 subjects. You have the same schedule everyday with all of the 4 courses. There is 5 minute breaks in between classes. To me the time feels very quick since I am used to having 15 minute breaks in Finland.

We have one hour lunch break. School food costs and I don’t know anyone who buys it. Most people bring their own lunch to school. I am one of them. I have been eating sandwiches for a month now. Some people go to the Subway near by or drive to other fast food restaurants. It feels weird to think about the fact that most schools in the world don’t have free lunch. Also, the food you can buy in my school is pretty unhealthy.

School has been easy so far. There is a lot of differences. I am used to dead silence in the classrooms in my Finnish school but in here people talk and answer the teacher’s questions. Also, there are differences in funding. In my Visual Arts class we paint with Dollar Store paints. The teacher has made all of the canvases. He also paints over the old artworks on the canvases so new people can use them. In my art classes in Finland we have used high quality paints and the teacher doesn’t have to use their own resources for the class.

I have all of my classes with Josefine in my first semester. It has pluses and minuses. Me and Josefine have become really good friends and we spend a lot of time together. It is really nice to have someone to relate to. All of the friends we make are both of ours friends since we get to know them together. I don’t have any friends yet that would be only my friends. In our second semester most of our classes are separate so we will definitely get our own friends too.

So far I have mainly gotten to know some of the international students at our school. There is probably 20 of them. Most of them are from Germany and Spain. It is a bit hard to get to know them since they like speaking with each other in their own languages. Regardless of the fact I have made a few friends from Spain. We have also made friends with a girl from Mexico who lives in Canada. We often watch soccer practice together in the lunch break. Canadians like to make small talk with me and Josefine but it is harder to really get to know them.

I go to an Interact club every Thursday. Interact club is like a Rotary club but for people from ages 12-18. We organize different charity events. In November we will be cleaning the insides of cars. All of the profits will go towards charity. My Interact club has amazing people. I think I will make a lot of friends through the Interact club.

Finnish | English

Oon asunut Kanadassa kaksi viikkoa. Mä oon tehnyt täällä jo niin paljon kaikenlaista, että tästä tulee varmaan kilometrin pitkä. Lähtöpäivä oli 20.8. Lähtöpäivän aamuna jännitti vaan hetki, kun makasin sängyssä odottaen mun herätystä. Koko kesän stressasin siitä, että kuinka hirveä lähtöpäivä tulisi olemaan. Täysin yllättäen mua ei jännittäny yhtään. Jäähyväiset ei tuntunu pahalta, enkä itkenyt yhtään. Pääsin läpi kaikista turvatarkastuksista vaivatta ja matkustaminen tuntui luonnolliselta, vaikka lensin yksin. Lensin ensimmäiseksi Helsingistä Reykjavikiin. Siellä vaihdoin konetta ja lensin Torontoon. Toronton lentokentällä mun study permit lopullisesti hyväksyttiin ja se meni niin nopeasti, että mun piti odottaa yli puoltuntia mun hakijoita.

I have now lived two weeks in Canada. I have already done so much that this post will probably never end. I left on the 20th of August. The only time I was nervous was in the morning when I was waiting for my alarm to go off. I stressed about leaving and saying good bye to my family the whole summer. I was surprised about feeling okay. Farewells were easy and I didn’t cry at all. The security check at the airport didn’t cause any troubles. Travelling felt natural even tho I was flying alone. My first flight was from Helsinki to Reykjavik. In Reykjavik I changed planes and flew to Toronto. At the airport my study permit was approved. It took so little time that I had to wait over half an hour for the people who picked me up from the airport.

Saavuin illalla Kanadaan, joten matkalla lentokentältä mun host-perheen luo ei oikeestaan näkynyt maisemia. Yksi ensimmäisiä kysymyksiä, mitä multa kysyttiin oli, että tiedänkö kuka Ismo Leikola on. Mua oli hakemassa kaks ex-vaihtaria Sveitsistä ja Itävallasta sekä mun rotaryklubin presidentti, joka on myös mun tuleva host-isä.

Saavuttiin Wasaga Beachiin ja tapasin mun host-vanhemmat. Olin niin väsynyt, että oli vähän vaikea pysyä hereillä. Pääsin lopulta nukkumaan, mutta en vielä päässyt siihen huoneeseen/huoneistoon, joka tulis olee mun seuraavat pari kuukautta. Seuraavana päivänä mun ei tarttenut tehdä mitään, joka oli hyvä, sillä olin jetlagissa. Pääsin myös mun huoneeseen, joka on erillisessä rakennuksessa. Se on autotallin yläkerrassa ja mulla on mun oma vessa ja olohuone.

Maanantaina aamulla lähdin mun host-äidin ja hänen ystävän kanssa roadtripille. Mun host-äiti meni hautajaisiin ja sillä välin mä ja mun host-äidin ystävä vietettiin aikaa Barriessa. Kävin ensimmäistä kertaa Tim Hortonsissa, josta saa kahvia ja muuta sellaista halvalla. Tilasin teen ja se oli niin kuumaa, että poltin mun kielen. Kun ne hautajaiset loppu, lähettiin hakemaan jostain maaseudulta puutarhakalusteita. Maisemat oli tosi kauniita ja oli kiva nähdä minkälaisia taloja täällä Kanadassa on. Käytiin myös syömässä hampurilaisia (joita oon syöny jo 5 kertaa Kanadassa. Mutta en valita, hampurilaiset on hyviä.)

Illalla menin mun ensimmäiseen Rotary-kokoukseen. Se tuntu vähän huojentavalta, kun tapasin niin monta ihmistä. Siellä rakennuksessa oli myös niin kylmä, että tärisin koko sen kokouksen ajan. Siellä kokouksessa oli mukana se ex-vaihtari Sveitsistä ja paikallinen nuori Izzy. Ne kutsu mut kattomaan elokuvaa sen kokouksen jälkeen ja totta kai mä sanoin kyllä. Se elokuva oli ihan hyvä, vaikka se kertoikin pesäpallosta.

Keskiviikkona meloin mun host-äidin kanssa Nottawasaga joessa, jonka rannalla mun host–vanhemmat asuu. Iltapäivällä menin mun seuraavan host-perheen luo. Niillä on 3 v ja 5 kk vanhat lapset. Niillä on myös kissa, jonka kanssa tietenkin heti ystävystyin. Mun toinen host-perhe vaikuttaa tosi mukavalta.

When I arrived to Canada it was late at night so on my drive to my host parents place I couldn’t really see any scenery. One of the first questions I was asked if I know who Ismo Leikola is (He is a very famous Finnish comedian). The president of my Rotary club who will also be my host dad and two ex exchange students from Switzerland and Austria were picking me up from the airport.

When we arrived in Wasaga Beach I got to meet my host parents. I was so tired that it was hard to stay awake. Finally I got to bed. I didn’t sleep in the room designated to me on my first night as it was occupied. I didn’t need to do anything the next day. That was a good thing because I was so jet lagged. I moved to my room well you could almost call it an apartment. It is in a separate building above the garage. I have my own bathroom and living room.

On Monday morning I went on a road trip with my host mom and her friend. My host mom attended a funeral and in the meanwhile me and my host mom’s friend spent time in Barrie. I got my first Tim Hortons. I ordered a tea and it was so hot that I burned my tongue. When the funeral was over we went to pick up outdoor furniture from somewhere in the countryside. The scenery was pretty and it was fun to see how different the houses are in here. We also went to eat burgers (I have already eaten burgers 5 times but I am not complaining they taste so good).

In the evening I went to my first Rotary meeting. It was a bit overwhelming to meet wo many new people at the same time. The building was also cold and I was shaking for the entire meeting. The ex exchange student from Switzerland and Izzy who is from Canada and is my age were also at the meeting. They invited me to watch a movie after it. The movie was pretty good even tho it was about baseball.

On Wednesday I canoed with my host mom in the Nottawasaga river. My host parents live beside it. In the evening I got to meet my second host family. They have a 3-year-old and a 5 months old baby. They also have a cat and of course I made friends with the cat. My second host family seems super nice

Torstaina alkoi tapahtumaan. Lähdin yhden aikaan Huntsvilleen tanskalaisen vaihtarin Josefinen ja hänen host-äidin Wendyn kanssa. Heillä oli matkassa mukana kultainennoutaja nimeltä Bow, joka istu mun kanssa takapenkillä (joka nukku pää mun sylissä). Käytiin Webersissä, jossa päästiin Josefinen kanssa testaamaan poutinea, joka on Kanadan kansallisruoka. Se oli tosi hyvää… poutine sisältää ranskalaisia, juustoa ja jotain kastiketta.

Huntsvilleen saapuessa mentiin Josefinen host-vanhempien trailerikotiin. Keli oli aika sateinen ja, kun käytiin kävelyttämässä Bowta alko satamaan ja jouduttiin juoksemaan takas. Naurettiin Josefinen kanssa, kun molemmat oli niin hitaita juoksemaan. Illalla me pelattiin pelejä ja katottiin elokuvaa.

Perjantaina me pelattiin lisää pelejä. Me käytiin Huntsvillen keskustassa, jossa oli ostoskatu. Kaikkialla Huntsvillessä oli taideteoksia, jotka oli kopioita oikeitten kuuluisien kanadalaiset artistien teoksista. Maistettiin Beaver tails, joka ei nimensä mukaan ole oikea majavan häntä, vaan paremminkin majavan hännän muotoinen donitsi. Iltapäivällä Josefinen host-isä ja se sama ex-vaihtari Itävallasta Sarah saapu Huntsvilleen. Sarah ajo golfkärryllä mua ja Josefinea ympäri sitä asuntovaunualuetta. Kaheksan aikaan illalla mentiin kattomaan musiikkiesitystä, joka tapahtu sillä asuntovaunualueella. Siellä oli kuitenkin niin kylmä, että palattiin takas Josefinen host vanhempien trailer taloon.

Lauantaina melottiin paddle boardeilla viereisessä järvessä. Lopuksi hypättiin järveen ja uitiin hetki. Sitten me mentiin Josefinen, Sarahin ja Josefinen host-isän kanssa veneellä Huntsvillen keskustaan, jossa syötiin lounasta. Söin elämäni parasta salaattia (tilasin Caeser salaatin).

On Thursday things started to happen. Around 1 pm I left to Huntsville with a Danish exchange student Josefine and her host mom Wendy. They had a dog with them who sat in the backseat with me (he slept a bit in the car with his head on my lap). We stopped at Webers on our way there and me and Josefine got to try poutine which is Canada’s national dish. It was super good… poutine is made with french fries, cheese and some sauce.

When we arrived to Huntsville we went to Josefine’s host parents trailor home. It was a rainy day and when we took Bow for a walk it started raining and we had to run back. Me and Josefine laughed at how slow we were. In the evening we played games and watched a movie.

On Friday we played more games. We also visited the downtown area of Huntsville. It had a shopping street. There was a lot of paintings that were replicas of actual famous Canadian artists’ paintings. We tasted Beaver tails which is not an actual beaver tail it is more like a beaver tail shaped donut. In the evening Josefine’s host dad and the ex exchange student from Austria Sarah arrived. Sarah drove me and Josefine around the trailor park in a golf cart. Around 8 pm we took the golf cart to a musical performance happening in the trailor park. We left pretty quickly because it was so cold.

On Saturday we paddle boarded in the lake next to the trailor home. At the end we jumped into the lake and swam fro a bit. After that me, Josefine, Sarah and Josefine’s host dad took the boat to the downtown of Huntsville. We ate lunch there and I had the best salad of my life (I ordered a Caesar salad with chicken).

Lauantai-iltapäivänä lähettiin kohti Algonquin parkia. Meillä oli luvassa melontaretki muiden 7010 piirin sekä 7070 piirin vaihtarien kanssa. Kun me saavuttiin sinne, me päästiin tutustumaan muihin. Meitä vaihtareita oli yhteensä 7. Minä, Josefine, Malva Ruotsista, Aneta Tsekeistä, Lara Sveitsistä, Elise Belgiasta ja Gertrud Tanskasta. Ensimmäinen yö me nukuttiin Oxtongue laken vieressä pienissä valkosissa teltan ja hökkelin sekotuksissa. Nukuttiin makuupusseissa ja mulla oli niin kylmä, että heräsin muutaman kerran yöllä siihen. Siellä oli kanssa todella näyttävä yötaivas.

Sunnuntaina herättiin ja mentiin aamupalalle. Sitten meille opetettiin miten melotaan ja miten kanoottia kannetaan. Olin lähes ainoa vaihtari, kellä oli kokemusta etukäteen. Kun ohjeistus oli pidetty lähettiin autoilla kohti sitä järveä, mistä aloitettiin meidän melonta. Mä olin samassa kanootissa Laran ja Wendyn kanssa. Melottiin noin 40 minuuttia, kunnes saavuttiin paikkaan, josta meidän oli tarkotus kävellä toiselle järvelle. Me luultiin, että se matka olisi ollut vaan 300 m tai 1000 m, mutta se olikin 3 km. Kaiken kukkuraks ei löydetty meidän lounasta mistään.

Välipalan jälkeen lähdettiin kävelemään kanootit ja painavat reput mukana. Mä pääsin helpolla ja sain vaan kaksi normaalin kokoista reppua. Yhden mun selkään ja yhden eteen. Ei sekään kyllä kovin nautinnollista ollut, sillä niiden reppujen hihnat paino mun niskaan. Kun olin vihdoin saanu sen 3 km käveltyä, mulle sanottiin, että ota joku aikuinen mukaan ja lähe hakemaan kanoottia, joka oltiin jätetty matkan varrelle. Kuitenkin melkeen heti se aikuinen kuka lähti mun mukaan jätti mut yksin. Kun pääsin sen kanootin luo, tajusin, että ei ois mitään mahollisuutta, että pystyisin kantaa sen yksin puhumattakaan ees siitä, että mun pitäis saada se jotenkin nostettua mun niskaan. Onneks kuitenkin loppuen lopuks mua tultiin auttamaan ja kiitos sen, että olin ennen partiossa yksin metsässä olo ei oo mulle ongelma.

Kun oltiin kaikki selvitty sille toiselle järvelle, lähettiin taas melomaan. Tällä kertaa melottiin ehkä noin 15 minuuttia, kunnes saavuttiin meidän leirille. Pystytettiin meidän teltat ja löydettiin myös meidän lounas. Myöhemmin kokattiin iltaruokaa. Illalla, kun mentiin takaisin meidän teltoille, yhdessä niissä teltoissa oli hiiri. Mä en oo ikinä nähnyt hiiren käyttäytyvän silleen, miten se hiiri käyttäytyi. Se juoksi pitkin sen teltan kattoa ja seiniä. Kun oltiin saatu se hiiri ulos sieltä teltasta, me mentiin nukkumaan tai ainakin yritettiin nukkua.

Maanantaina me pelattiin unoa muitten vaihtarien kanssa ja meillä oli tosi hauskaa. Päivällä me harjoteltiin kanootin ympärikääntämistä. Ensimmäiseksi kaaduttiin kanootilla ja sitten toiset tuli auttamaan ja kääntämään sen takaisin oikein päin. Kokattiin myös kaikki ateriat toisten vaihtarien kanssa. Illalla, kun me mentiin nukkumaan, mun teltan päältä juoksi hiiri, jonka näki katossa olevan verkon läpi. Keskellä yötä myös heräsin kovaan ukkoseen.

Tiistaina me herättiin 5.30, sillä päivällä oli luvattu ukkosta ja meidän täyty päästä sieltä saarelta pois ennen sitä. Aamutoimet meni ripeästi ja lähdettiin melomaan 8 aikaan. Saatiin nopeasti eka melontaosuus melottua, sillä oli myötätuuli. Hetken aikaa meloessa sato.

Kun oltiin saatu melottua, alkoi hirvein osuus. Kaikki me vaihtarit tullaan muistelemaan sanaa “portage” kauhulla. Tällä kertaa sain selkääni ison repun, joka paino varmaan yhtä paljon kun mä. Me lähettiin Josefinen, Malvan ja yhden aikuisen kanssa vikoina. Se 3 km oli aikamoista tuskaa varsinkin, kun aluksi mun reppu ei ollu kiristetty tarpeeksi vyötärön kohdalta ja kaikki paino oli mun niskoilla. Käveltiin etanavauhtia eteenpäin ja pysähdeltiin siellä sun täällä. Me ei kuitenkaan saatu pitää hirveästi taukoja, koska oltiin vikoja ja oli vielä mahdollisuus ukkoselle. Loppuen lopuksi kuitenkin selvittiin se matka, vaikka se jätti punaset jäljet mun hartioihin.

Vika melontaosuus tuntu helpolta kaikkien edellisten tapahtumien jälkeen, eikä ikinä alkanut ukkostamaan. Kun päästiin rantaan, laitettiin kaikki kamat kasaan ja lähdettiin kotimatkalle. Tietenkin kotimatkalla käytiin Tim Hortonsissa.

Saturday evening we went to Algonquin Park. We had a canoe trip with other exchange students from my district 7010 and from the district 7070. When we arrived we got to meet all the of them. There was 7 of us. Me, Josefine, Malva from Sweden, Aneta from Czechia, Lara from Switzerland, Elise from Belgium and Gertrud from Denmark. The first night there we slept next to Oxtongue lake in white tents/shacks. We slept in sleeping bags and I was so cold that I woke up multiple times. Gladly the night sky was spectacular.

On Sunday we got up and ate breakfast. Then we had an instruction about how to paddle and how to carry a canoe. I was pretty much the only exchange student who had canoed before. When it was done we drove to another lake where we started our canoe journey. I was in the same canoe with Lara and Wendy. We canoed for 40 mins before we started our portage. We thought that it was only 300 m or 1000 m but surprise surprise it was 3 km. On top of this we didn’t find our lunch.

After we had eaten some snacks we started walking taking the canoes and huge back bags with us. I only got to carry two normal sized back bags, one in the back and the other in the front. To be fair that wasn’t nice either. The strings on the back bad were digging into my shoulders. When I had walked the 3 km I was told that I should grab an adult and go back and so I did. Sadly the adult bailed on me pretty quick and I was left alone. When I reached the canoe I realized there was no chance I could carry it alone or even flip it over and get it on my shoulders. Well thankfully after waiting a fair bit some of the other exchange students came to help me. It’s a good thing I was a scout member and am comfortable being alone in the woods.

When we had survived the whole portage experience we started canoeing again. This time it was only 15 minutes until we reached our camp. We put up our tents and finally ate lunch. We also cooked dinner later. When we head out to sleep after a long day there was a surprise waiting for us in one of the tents (thankfully not mine). There was the craziest mouse I have seen. It ran on the walls and the ceiling. We got it out and tried to get sleep.

On Monday we played Uno with the exchange students and it was so much fun. We also trained turning over the canoe and rescuing others. We got to flip the canoe and fall into the water and then the others would come and help flip the canoe on its right side and help us get back into it. We (the exchange students) cooked all the meals. When we went to sleep there was another mouse. Thankfully this time it wasn’t inside the tent. When I was laying in my tent with Josefine and Malva a mouse ran over the tent and we saw it through the mesh ceiling. In the middle of the night we were woken up by a loud thunderstorm.

On Tuesday we woke up at 5.30 am. There was supposed to be a thunderstorm around 10 am and we had to get out of the island before that. Around 8 am we started our journey back. Canoeing was easy because we had tailwind. It rained for a bit.

When we were done with the first part the most awful part started. All of us exchange students will get nightmares from hearing the word “portage”. This time I didn’t get as lucky. I got to carry one of the huge back bags that honestly probably weighed the same as I. Me, Josefine, Malva and one adult were the last to start the portage. Because of that we couldn’t pause that often. To make it better my waistband wasn’t tight enough so all of the weight was on my shoulders for the most part of the 3 km. Somehow we survived the portage even tho it left red marks to my shoulders.

The last bit of canoeing felt like a breeze after that painful experience. The thunderstorm never started. When we reached the end we packed our stuff and left home. Of course on the way back we got some Tim Hortons.

Heti seuraavana päivänä kotiinpaluusta menin mun koululle valitsemaan mun kurssit (saatte kuulla niistä vasta myöhemmin) ja mulle ja Josefinelle näytettiin kaikkia sen koulun paikkoja. Siellä koulussa on portaikko, jossa lukee tervetuloa monella kielellä. Löytyihän sieltä myös suomeksi sekä ruotsiksi tervetuloa. Mun koulussa on myös yli 10 ulkomaalaista opiskelijaa, mutta ainakin mun tän hetken tietojen mukaan mä ja Josefine ollaan ainoot vaihto-oppilaat.

Kun päästiin sieltä koulusta pois, mä ja Josefine käveltiin Collingwoodin keskustaan, jossa on katu täynnä kauppoja. Collingwood on saman kokoinen kaupunki kuin Wasaga Beach. Siellä oli silti niin paljon kauppoja, että en tiedä miten niillä kaikilla voi olla tarpeeks asiakkaita, ettei ne kaupat mee konkurssiin. Ostettiin syötävää ja mentiin järven rantaan syömään. Käveltiin Josefinen host-vanhempien luo, josta mun host-äiti haki mut.

Heti seuraavana päivänä tavattiin Josefinen kanssa Izzy, joka oli luvannu näyttää meille lähistöllä olevia paikkoja. Mentiin Blue Mountainille, joka on talvisin Ontarion suurin laskettelukeskus. Se on noin 450 m korkea. Blue Mountainin alaosassa oli pieni kylä täynnä kauppoja ja ravintoloita. Se oli tosi söpö paikka. Käytiin myös Blue Mountainin huipulla tosin ylitettiin aita, jottei meidän tarvisi maksaa 40 $ per henkilö kävelemisestä siellä olevalla kävelyreitillä (kuulemma koronan jälkeen monista ilmasista asioista siellä tuli maksullisia). Sieltä päältä näky Huron järvi.

Izzyn piti mennä vielä pakkaamaan yliopistoa varten (hullua, että täällä jo mun ikäset menee yliopistoon), joten mä ja Josefine mentiin Josefinen host perheen luokse, koska menin niille yökylään. Uitiin niiden uima-altaassa ja otettiin aurinkoa. Illalla me katottiin kauhuelokuvaa ja käytiin kävelemässä naapurustossa.

Seuraavana päivänä me käveltiin Walmartiin, koska Josefine ei ikinä ollut käynyt siellä. Käytiin myös testaamassa Kanadan McDonald’s. Niiden logossa on täällä vaahteran lehti. Käveltiin takasin kiireessä, koska mua tultiin hakemaan. Meillä ei ollut vettä mukana ja ulkona oli 30°C. Ei kuoltu matkanvarrelle, vaan pääsin lopulta kotiin.

Lauantaina kävin mun seuraavan host äidin kanssa sushi lounaalla ja me myös mentiin kattomaan Blue Mountainia, koska halusin nähdä sen uudelleen. Mentiin myös sen huipulle. Siihen näkymään ei hetkessä kyllästy (jollain myös näytti olevan talo siellä huipulla). Käytiin siellä kylässä ja mä söin Beaver tailin. Tapasin myös mun seuraavan host äidin vanhemmat ja niiden talo on ihan Huron-järven rannalla. Mun seuraava host äiti myös näytti mulle Wasaga Beachin jättitaloja (jotka on suurin osa vaan “kesämökkejä”) Sunnuntai iltana Wasaga Beachissa oli ilotulitus, koska kesä virallisesti loppu täällä.

The next day I went to my school to pick my courses (I will tell you about that on another post). Me and Josefine got a tour of the school. There is a stairway that says welcome in different languages including Finnish and Swedish. Also there is over 10 international students in the school but to my knowledge at this point of time me and Josefine are the only exchange students.

When we got out of the school we walked to the downtown area of Collingwood. Collingwood is the same size as Wasaga Beach. It has a shopping street. There were so many shops that I am not sure how they have enough customers to not go out of business. We bought stuff to eat and went by the lake to eat. After we were done eating we walked to Josefine’s host parents’ place where my host mom picked me up.

The next day we met again with Josefine but now we had Izzy with us who had promised to show us around. We went to Blue Mountain with her. It’s Ontario’s biggest ski resort and it has a cute little village next to it. The village has all kinds of shops and restaurants. Blue Mountain is 450 m. We went to the top of Blue Mountain but we had to climb a fence so we didn’t have to pay 40 $ per person for walking on the trail (apparently after covid a lot of things that were free become something you have to pay for). You could see lake Huron from the top.

Izzy had to go pack for university (it’s crazy how people my age go to university here) so me and Josefine went to her host parents’ house. I was staying over for the night. We swam in their pool and enjoyed the sun. In the evening we watched a horror movie and went for a walk around the neighborhood.

The next day we walked to Walmart because Josefine had never been in one. We also went to McDonald’s. They have a maple leave in their logo in Canada. We pretty much speed walked back because my host mom was gonna pick me up. We didn’t have water with us and it was 30°C outside, Gladly we didn’t die and I made my way back home.

On Saturday me and my second host mom went to eat sushi for lunch. We also went to Blue Mountain because I wanted to see it again. We also went to the top. The view is so gorgeous that I don’t think it is that easy to get bored of (someone did have a house on the top). I also met my second host mom’s parents. They live right next to the lake. I also got to see the big mansions in Wasaga Beach (almost all of them are summer houses). Wasaga Beach had fireworks on Sunday evening because the summer officially ended.

Täällä Wasaga Beachissa on yllättävän lämmin ja kostee. Nyt on syyskuu ja täällä on vieläkin päiviä, jolloin on 30 °C. Täällä on kanssa mustia oravia, haisunäätiä, pesukarhuja, kilpikonnia ja totta kai majavia. En oo vielä nähnyt majavaa tai kilpikonnaa, ja se pesukarhu, jonka näin oli jäänyt auton alle. Täällä on myös paljon enemmän lehtipuita. Mun lemppari on pajupuu. Kaikki myös hymyilee ja juttelee paljon. Mua on kutsuttu hiljaiseksi. Talot on myös ihan erilaisia.

Mun ensimmäiset kaksi viikkoa on ollut tosi hyvät ja oon jo saanut uusia ystäviä. Tykkään olla täällä ja ootan innolla kaikkea uutta, mitä pääsen tekemään. Lähiviikkoina mulla on koulun lisäksi (jonka oon jo aloittanut, mutta siitä myöhemmin) paljon muutakin tekemistä. Saan myös omaa aikaa ja aikaa levätä, joka on tosi hyvä, sillä uusien ihmisten näkeminen ja paikkojen näkeminen vie energiaa. Onneks mulle englannin kieli ei oo tuottanut mitään ongelmia, vaikka olin vähän huolissani siitä uskallanko puhua. Suomen kieli on meinannu lipsahtaa vaan, kun oon ollut tosi väsynyt.

It’s surprisingly hot and humid in Wasaga Beach. It’s already September and there is still days that it gets to 30 °C. There is black squirrels, skunks, raccoons, turtles and of course beavers in here. I haven’t yet seen a turtle or a beaver and the raccoon I saw had been hit by a car. There is also a lot of deciduous trees. My personal favorite is willow tree. Also everyone here smiles a lot and small talk is a thing. I have been called quiet. The houses are also different.

My first two weeks have been really good and I have already made friends. I love being here and I am excited about all the new things I will get to experience. In the becoming weeks I have a lot to do besides school (which I have already started but that will be a whole another blog post). I also get some time for myself which is really good because meeting new things and seeing new places takes energy. Thankfully speaking English hasn’t been a problem to me even tho I was a bit worried before I came to Canada. The only times I have accidentally spoken Finnish was when I was super tired.

Vuosivaihto Kanadaan

Here it begins. Only two weeks left until I am headed to Canada. Before I tell all about it I should tell where all of this started. I applied to go on exchange two years ago. To tell you a bit about the process, I started by writing a letter to my Rotary club in Orimattila introducing myself and explaining why I wanted to go to exchange. After that, they wanted to interview me. I was super nervous but in the end I thankfully got the spot. Sadly in January of 2021 all of the Rotary Youth Exchanges were cancelled or postponed. Because I was young enough I got a chance to go to exchange the following year (this year).

Why did I want to go to exchange?

I have always loved to travel and see new places and learn about new cultures. All of my best memories are from trips abroad. Exchange year as a concept isn’t new to me. My parents and my sister have all been on exchange. Even so, I wasn’t pressured into going. It was my own decision. I decided to go because one day I was reading my sister’s blog about her exchange in Tasmania, Australia. I felt like I wanted to experience something similar.

Why Canada?

When applying to exchange through Rotary Youth Exchange Program you will have to select 4 countries where you wanna go. In Finland only two of these can be English speaking countries. My list was Canada, Australia/New Zealand, Switzerland and Austria. I got into my first choice. I chose Canada because it is a very beautiful country with lots of nature. English is also the majority language in Canada and I wanted to better my English. The fact that Canadians have a reputation of being nice and polite also helped my decision making.

I started to get more information about my exchange in the spring. I also attended two Rotary events, one of which was for the outbound exchange students in my Rotary district and the other for all of the outbound exchange students in Finland, where we got information about our exchanges. In the spring/the beginning of the summer I finally got to know whereabouts in Canada I am going to after a long wait. I am going to go to a town called Wasaga Beach that is located in Ontario about an hour and a half drive away from Toronto. I am very pleased with where I am going to because for awhile I was stressing about ending up in Quebec hours away from any big civilization.

I already know my first host family and I have spoken a little with my soon to be host mom. Also, I already have my plane tickets. Probably the only sad thing about going in two weeks is that all the Finnish exchange students going to North America were supposed to go to New York for a couple of days but because of COVID related long waiting times for visas it had to be cancelled. Gladly I will be living pretty close to Toronto so I will hopefully get to see a big city anyways.

I haven’t started packing yet even though I am leaving in two weeks. I have already thought about what I am gonna pack and have bought some necessary things. I am slowly starting to realize that I am really going to go to the other side of the world. During this weekend I have met some of my relatives and friends for the last time before I am going to Canada. I decided not to hold any farewell parties because I feel like it is a lot better to celebrate when I am coming back than to now be sad about the fact that I am leaving.

Next blog post will be from Canada and will definitely have photographs unlike this one. I hope that my English is good enough but hey I am going on exchange to better my language skills. See you soon!