Syyskuun päivitys | September update

Hei! Kaikkea on tapahtunut ja mulla ei oo ollut hyvää aikaa istua alas ja kirjottaa blogipostausta.

Hi! A lot has happened and I haven’t had time to write all about it.

Toronto: Ripley’s Aquarium of Canada & CN tower

Jatketaan siitä mihin mä viimeksi jäin. Koulu tosiaan alkoi ja siitä kirjoitinkin ihan oman postauksen. Viikko koulun alun jälkeen sain mahdollisuuden mennä koulupäivän sijasta Torontoon. Mun host äiti meni katsomaan baseballia ja mä sekä Josefine päästiin Ripley’s Aquarium of Canada:n ja CN torniin. Sitä edelliseltävänä päivänä Josefine tuli mun luokse yöksi ja käytiin katsomassa auringonlaskua rannalla.

Toronto on sen verran lähellä Wasaga Beachia, että jotkut käy siellä töissä. Me kuljettiin sinne ensiksi ajaen ja sitten vaihdettiin metroon, jotta päästäisiin helpommin Toronton ydinkeskustaan. Ripley’s, CN torni ja Rogers center (baseball stadion) on kaikki vieri vieren.

Söin poutinea CN tornin huipulla, joka oli erittäin kanadalainen kokemus. Se päivä oli todella kiva. Siitä päivästä jäi käteen se, että nyt haluun myös käydä CN tornissa pimeeseen aikaan.

Let’s continue where we left off. School started but I wrote an entire blog post about it. A week later from the start of school me and Josefine got a chance to go to Toronto. My host mom went to watch a baseball game. Meanwhile me and Josefine went to Ripley’s Aquarium of Canada and the CN tower. The day before that Josefine came to my place to have a sleepover. We walked to the beach to watch the sunset.

Toronto is so close to Wasaga Beach that some people go to work there. We drove there and then switched to the subway to get to the downtown of Toronto. Ripley’s, CN tower and Rogers center (baseball stadium) are all right next to each other.

I ate poutine at the top of CN tower. That is a pretty Canadian experience I would say. The day was a success. Now I am just left graving to go to the CN tower at nighttime when you can see all the city lights.

Harry Potter and the Cursed Child

Kävin syyskuussa katsomassa Harry Potter and the Cursed Child -näytelmän Torontossa. Kävin katsomassa sitä mun host-äidin, mun host-äidin ystävän ja sen ystävän lapsenlapsen kanssa. Me oltiin kaikki pukeuduttu Harry Potter -asuihin. Mulla oli päällä viitta. Se teatteri, jossa se näytelmä pyörii, oli remontoitu sitä varten. Se näytelmä oli todella hyvin toteutettu. Näyttelijät oli hyviä ja rekvisiitta oli vaikuttava.

I went to watch Harry Potter and the Cursed Child play in Toronto in September. I went to see it with my host mom, her friend and her friend’s grandchild. We all were dressed up in Harry Potter costumes. I had a cloak. The theater was renovated for the play. The play was well executed. The actors were great and the props were amazing.

Rotary district conference in Sudbury

21.9 keskiviikkona koulun jälkeen mun kolmas host-isä haki mut koulusta, koska menin niille yöksi. Torstaina haettiin Josefine ja lähettiin mun kolmansien host vanhempien kanssa kohti Sudburya, koska meillä oli siellä mun Kanadan Rotarypiirin konferenssi.

Sudburyssa mentiin tapaamaan mun 3. host-isän isää ja mun host vanhempien koiraa Daisya, joka oli siellä hoidossa. Sieltä suunnattiin italialaiseen ravintolaan muutaman muun rotarin kanssa.

Perjantaiaamuna mentiin takas mun 3. host-isän isän luokse tekemään ugly stickeja (jotka on soittimia Newfoundlandista). Sieltä lähdettiin syömään lounasta ravintolaan ja sitten shoppailemaan ostoskeskukseen. Illalla vaihdettiin hotellia ja tavattiin muut mun piirin vaihtarit (Lara, Aneta ja Elise). Kun oltiin saatu meidän kamat hotelliin, mentiin Party cityyn ostamaan peruukkeja ja sen jälkeen illalliselle.

Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen kohti big nickleä, joka on iso kolikko. Otettiin siellä kuvia meidän lippujen kanssa. Sieltä mentiin käytettyjen kirjojen kauppaan, josta löysin muumikirjan (en kyllä ostanut sitä).

Syötiin lounasta muiden rotarien kanssa. Laralle tuotiin synttärikakku, koska Laralla oli synttärit. (Me myös ostettiin edellisenä päivänä Party citystä synttäriasusteita, joita Laran täytyi käyttää koko päivä).

Lounaan jälkeen mentiin Science Northiin, joka on iso tiedekeskus. Kun oltiin kierretty se, lähettiin hotellille harjottelemaan meidän sketsiä, joka meillä oli luvassa sunnuntaina. Se sketsi kerto päivästä vaihto-oppilaan elämässä.

Illalla valmistauduttiin meidän illan gaalaan, jonka teemana oli 60-70-luvut. Laitettiin meidän peruukit ja asut päälle. Gaalassa meidät vaihto-oppilaat laitettiin istumaan eri pöytiin. Illan päätteeksi päästiin tanssilattialle, jossa soi 60-70 -lukujen musiikkia. Ilta huipentu siihen, että ugly stickit pääsi mukaan tanssilattialle.

Sunnuntaina lähdettiin heti aamupalan jälkeen harjottelemaan meidän sketsiä. Lounaan jälkeen päästiin esittämään se ja ihan hyvin se ainakin mun mielestä meni. Asioita, mitä mainittiin siinä oli maito pussissa ja Tim Hortons. Lähdettiin sen jälkeen takasin kohti Collingwoodia mun kolmannen host-perheen, Josefinen ja Daisy koiran kanssa.

On Wednesday 9/21 my third host dad picked me up after school because I slept the night at my third host family’s house. On Thursday we picked up Josefine and started our journey towards Sudbury. We had a Rotary district conference there.

When we made it to Sudbury we went to see my host dad’s dad. I also met my future host dog Daisy. From there we went to an Italian restaurant with other Rotarians.

On Friday morning we went back to my host dad’s dad’s place to make ugly sticks (an instrument from Newfoundland). After we were done we went to eat lunch and shop. In the evening we changed hotels because us exchange students were staying at a different hotel. At the new hotel we met all the other exchange students from my district (Lara, Aneta and Elise). After we got our stuff to our room we went to Party city to buy wigs.

On Saturday we went to see the big nickel (which is a big coin) and we took photos with our flags. From there we went to a used books store. I saw a Moomin book there (I didn’t buy it though).

We ate lunch with all the Rotarians. Lara got a birthday cake since it was her birthday. (And of course we had bought a bunch of stuff from Party city for her to wear in celebration)

After lunch we went to Science North which is a big science center. When we had seen everything there we went back to our hotel to practice our sketch that we had on Sunday. The sketch was about a day in the life of an exchange student.

In the evening we got ready for a 60-70s themed gala we had. We put our wigs and costumes on. In the gala all of us exchange students were separated and put to different tables. At the end of the gala the dance floor opened. It had 60-70s music. At one point the ugly sticks got on the dance floor.

On Sunday we started practicing our sketch right after breakfast. After lunch was showtime. The sketch went well and I feel like people liked it. Some of the things we mentioned in the sketch was milk in a bag and Tim Hortons. After the sketch me, Josefine, my third host parents and Daisy the dog left back to Collingwood.

Olin kipeä | I was sick

Sudbury reissun jälkeen tulin kipeeksi. Jäin pariks yöksi pidempään mun kolmannen host-perheen luo ja lepäsin. Mun host-isä teki mulle nuudelikeittoa.

After Sudbury I become sick. I stayed with my third host family a little bit longer until I got better again. My host dad made noodle soup for me.

Kiitos, että luitte mun blogipostauksen. Seuraava päivitys tuleekin sitten varmaan lokakuun tapahtumista (ja koska kirjotan tätä tälleen lokakuun loppu puolella, voin sanoa, että hyvä postaus on luvassa). Täällä elämä vaan saa mut ylpeemmäksi ittestäni ja siitä, että uskalsin hakea vaihto-oppilaaksi.

Thank you for reading my blog post it means a lot to me. Next update will probably be about everything I have done in October (and because I am writing this post in the end of October I can tell you that the next one will be interesting). Life here makes me proud of myself for being brave enough to apply for an exchange.

Koulu Kanadassa | School in Canada

Aloitin koulun syyskyyn kuudes päivä. Sitä ennen kävin valitsemassa mun kurssit ja tutustumassa kouluun. Mulla on aineina Visual Arts, joka vastaa kuvaamataitoa, Food & Culture, jossa kokataan ja tutustutaan erilaisiin ruokakulttuureihin, Small Group and Individual Activities, joka on pääsääntösesti lihaskuntojumppaa, ja World Culture, jossa opitaan kulttuureista.

Mun koulussa on yli 1500 oppilasta. Se on alueen suurin koulu. Mun koulu ei ole ulkonäöltään mitenkään poikkeuksellisen kaunis. Se muistuttaa sisältä hieman bunkkeria. Mun koulussa on kaksi kerrosta. Se toinen kerros on pienempi. Siellä koulussa on monta käytävää. Ensimmäisellä viikolla me oltiin Josefinen kanssa vähän hukassa.

Mä olen 12. luokka-asteella eli koulun viimeisellä. Oon vuoden vanhempi kuin muut mun luokka-asteella. Sen lisäksi mulla on pari 11 vuositason kurssia. Syy sille on se, etten saa hyvitystä täällä käydyistä kursseista. Valitsin siis vain sellaisia kursseja, joita olisi hauska käydä ja jossa voisi tavata paljon uusia ihmisiä.

Kanadalaisessa koulussa käydään kahdeksan kurssia vuodessa. Vuosi koostuu kahdesta jaksosta. Ensimmäinen jakso vaihtuu tammikuun lopussa. Yhdessä jaksossa on neljä ainetta. Joka päivä on tismalleen samanlainen. Päivässä on neljä 75 minuutin tuntia. Niiden välissä on 5 minuutin siirtymisaika luokasta toiseen. Mulle toi tuntuu tosi lyhyeltä ajalta, koska oon tottunut siihen, että Suomessa on 15 minuutin välitunnit.

Täällä on tunnin lounastauko. Lounas on joko maksullinen (kukaan ei osta sitä) tai sitten pitää tuoda omat eväät. Jotkut käy viereisessä Subwayssa tai ajaa jonnekkin kauemmas olevaan ruokapaikkaan. Mä tuon omat eväät kouluun, joka on yleensä leipä. On outoa ajatella, että suurimmissa osissa kouluista maailmalla ei tarjota ilmaista ruokaa oppilaille. Sen lisäksi se ruoka, mitä täällä voi ostaa, on epäterveellistä.

Koulu on tähän mennessä ollut paljon helpompaa kuin Suomessa. Eroja on aika paljon. Suomessa mun tunneilla on hiljaista, mutta täällä kaikki puhuvat ja vastaavat opettajan kysymyksiin. Myös koulun rahoituksessa on eroja. Visual Arts -tunneilla me maalataan dollar storen (kauppa, josta saa kaikkea halvalla) maaleilla. Mun opettaja on tehnyt kaikki maalaustaulut itse. Vanhojen taideteoksien päälle maalataan valkoisella, jotta joku uusi voisi käyttää niitä. Suomessa meillä on käytössä tosi hyvä laatuisia maaleja ja opettajan ei tarvitse itse ostaa/tehdä taidetarvikkeita tunteja varten.

Mun ensimmäisessä jaksossa mulla on kaikki aineet Josefinen kanssa, koska oltiin valitsemassa niitä yhdessä. Siinä on omat puolensa. Musta ja Josefinesta on tullut hyviä ystäviä ja vietetään paljon aikaa yhdessä. On tosi kiva, että on toinen henkilö, kehen voi samaistua. Kaikki ystävät, joita saadaan on meidän yhteisiä ystäviä, koska tutustutaan niihin yhdessä. Mulla ei siis ole vielä sellaisia ystäviä, jotka olisi vain mun ystäviä. Seuraavassa jaksossa meillä on kuitenkin suurin osa aineista yksin, joten varmasti tullaan saamaan omiakin ystäviä.

Oon tähän asti tutustunut lähinnä toisiin vaihto-oppilaisiin. Mun koulussa on lähemmäs 20 vaihto-oppilasta. Suurin osa on Saksasta ja Espanjasta. Niiden kanssa on hieman hankala ystävystyä, koska ne tykkää puhua omaa kieltään keskenään. Siitä huolimatta mulla on muutama espanjalainen kaveri. Ollaan myös Josefinen kanssa tutustuttu meksikolaiseen tyttöön, joka asuu Kanadassa. Me tykätään katsoa jalkapalloharjoituksia yhdessä lounasajalla. Kanadalaiset tykkää tulla juttelemaan meille, mutta niiden kanssa on vaikeampi ystävystyä kunnolla.

Menen joka torstai Interact-klubiin. Interact-klubi on käytännössä Rotaryklubi, mutta 12-18 vuotiaille. Sen tarkoituksena on järjestää erilaisia hyväntekeväisyys tapahtumia. Marraskuussa me tehdään meidän ensimmäinen tapahtuma, jossa me pestään autojen sisäosat. Me lahjotetaan kaikki tuotot hyväntekeväisyyteen. Mun Interact-klubissa on tosi mukavia henkilöitä ja uskon, että sitä kautta tuun saamaan paljon ystäviä.

I started school on the 6th of September. Before that I went to the school to pick my courses and get a tour of the school. I chose Visual Arts, Food & Culture (cooking and getting to know different food cultures), Small Group and Individual Activities (gym class) and World Culture.

My school has over 1500 students. It’s the biggest school in the school board. My school isn’t the prettiest looking school. It looks a bit like a bunker from the inside. It has two floors. The second one is smaller. The school also has many hallways. Me and Josefine got lost a couple of times on the first week of school.

I am going to 12th grade which is the last grade of high school. I am one year older than the other students in grade 12. I have a couple grade 11 classes because I don’t get any credit from the courses I take in here. I chose courses that seemed fun and where I could meet a lot of new people.

Students take only 8 courses in a year in Canadian high schools. The year has two semesters. They switch in the end of January. One semester has 4 subjects. You have the same schedule everyday with all of the 4 courses. There is 5 minute breaks in between classes. To me the time feels very quick since I am used to having 15 minute breaks in Finland.

We have one hour lunch break. School food costs and I don’t know anyone who buys it. Most people bring their own lunch to school. I am one of them. I have been eating sandwiches for a month now. Some people go to the Subway near by or drive to other fast food restaurants. It feels weird to think about the fact that most schools in the world don’t have free lunch. Also, the food you can buy in my school is pretty unhealthy.

School has been easy so far. There is a lot of differences. I am used to dead silence in the classrooms in my Finnish school but in here people talk and answer the teacher’s questions. Also, there are differences in funding. In my Visual Arts class we paint with Dollar Store paints. The teacher has made all of the canvases. He also paints over the old artworks on the canvases so new people can use them. In my art classes in Finland we have used high quality paints and the teacher doesn’t have to use their own resources for the class.

I have all of my classes with Josefine in my first semester. It has pluses and minuses. Me and Josefine have become really good friends and we spend a lot of time together. It is really nice to have someone to relate to. All of the friends we make are both of ours friends since we get to know them together. I don’t have any friends yet that would be only my friends. In our second semester most of our classes are separate so we will definitely get our own friends too.

So far I have mainly gotten to know some of the international students at our school. There is probably 20 of them. Most of them are from Germany and Spain. It is a bit hard to get to know them since they like speaking with each other in their own languages. Regardless of the fact I have made a few friends from Spain. We have also made friends with a girl from Mexico who lives in Canada. We often watch soccer practice together in the lunch break. Canadians like to make small talk with me and Josefine but it is harder to really get to know them.

I go to an Interact club every Thursday. Interact club is like a Rotary club but for people from ages 12-18. We organize different charity events. In November we will be cleaning the insides of cars. All of the profits will go towards charity. My Interact club has amazing people. I think I will make a lot of friends through the Interact club.

Kaksi viikkoa Kanadassa | Two weeks in Canada

Finnish | English

Oon asunut Kanadassa kaksi viikkoa. Mä oon tehnyt täällä jo niin paljon kaikenlaista, että tästä tulee varmaan kilometrin pitkä. Lähtöpäivä oli 20.8. Lähtöpäivän aamuna jännitti vaan hetki, kun makasin sängyssä odottaen mun herätystä. Koko kesän stressasin siitä, että kuinka hirveä lähtöpäivä tulisi olemaan. Täysin yllättäen mua ei jännittäny yhtään. Jäähyväiset ei tuntunu pahalta, enkä itkenyt yhtään. Pääsin läpi kaikista turvatarkastuksista vaivatta ja matkustaminen tuntui luonnolliselta, vaikka lensin yksin. Lensin ensimmäiseksi Helsingistä Reykjavikiin. Siellä vaihdoin konetta ja lensin Torontoon. Toronton lentokentällä mun study permit lopullisesti hyväksyttiin ja se meni niin nopeasti, että mun piti odottaa yli puoltuntia mun hakijoita.

I have now lived two weeks in Canada. I have already done so much that this post will probably never end. I left on the 20th of August. The only time I was nervous was in the morning when I was waiting for my alarm to go off. I stressed about leaving and saying good bye to my family the whole summer. I was surprised about feeling okay. Farewells were easy and I didn’t cry at all. The security check at the airport didn’t cause any troubles. Travelling felt natural even tho I was flying alone. My first flight was from Helsinki to Reykjavik. In Reykjavik I changed planes and flew to Toronto. At the airport my study permit was approved. It took so little time that I had to wait over half an hour for the people who picked me up from the airport.

Saavuin illalla Kanadaan, joten matkalla lentokentältä mun host-perheen luo ei oikeestaan näkynyt maisemia. Yksi ensimmäisiä kysymyksiä, mitä multa kysyttiin oli, että tiedänkö kuka Ismo Leikola on. Mua oli hakemassa kaks ex-vaihtaria Sveitsistä ja Itävallasta sekä mun rotaryklubin presidentti, joka on myös mun tuleva host-isä.

Saavuttiin Wasaga Beachiin ja tapasin mun host-vanhemmat. Olin niin väsynyt, että oli vähän vaikea pysyä hereillä. Pääsin lopulta nukkumaan, mutta en vielä päässyt siihen huoneeseen/huoneistoon, joka tulis olee mun seuraavat pari kuukautta. Seuraavana päivänä mun ei tarttenut tehdä mitään, joka oli hyvä, sillä olin jetlagissa. Pääsin myös mun huoneeseen, joka on erillisessä rakennuksessa. Se on autotallin yläkerrassa ja mulla on mun oma vessa ja olohuone.

Maanantaina aamulla lähdin mun host-äidin ja hänen ystävän kanssa roadtripille. Mun host-äiti meni hautajaisiin ja sillä välin mä ja mun host-äidin ystävä vietettiin aikaa Barriessa. Kävin ensimmäistä kertaa Tim Hortonsissa, josta saa kahvia ja muuta sellaista halvalla. Tilasin teen ja se oli niin kuumaa, että poltin mun kielen. Kun ne hautajaiset loppu, lähettiin hakemaan jostain maaseudulta puutarhakalusteita. Maisemat oli tosi kauniita ja oli kiva nähdä minkälaisia taloja täällä Kanadassa on. Käytiin myös syömässä hampurilaisia (joita oon syöny jo 5 kertaa Kanadassa. Mutta en valita, hampurilaiset on hyviä.)

Illalla menin mun ensimmäiseen Rotary-kokoukseen. Se tuntu vähän huojentavalta, kun tapasin niin monta ihmistä. Siellä rakennuksessa oli myös niin kylmä, että tärisin koko sen kokouksen ajan. Siellä kokouksessa oli mukana se ex-vaihtari Sveitsistä ja paikallinen nuori Izzy. Ne kutsu mut kattomaan elokuvaa sen kokouksen jälkeen ja totta kai mä sanoin kyllä. Se elokuva oli ihan hyvä, vaikka se kertoikin pesäpallosta.

Keskiviikkona meloin mun host-äidin kanssa Nottawasaga joessa, jonka rannalla mun hostvanhemmat asuu. Iltapäivällä menin mun seuraavan host-perheen luo. Niillä on 3 v ja 5 kk vanhat lapset. Niillä on myös kissa, jonka kanssa tietenkin heti ystävystyin. Mun toinen host-perhe vaikuttaa tosi mukavalta.

When I arrived to Canada it was late at night so on my drive to my host parents place I couldn’t really see any scenery. One of the first questions I was asked if I know who Ismo Leikola is (He is a very famous Finnish comedian). The president of my Rotary club who will also be my host dad and two ex exchange students from Switzerland and Austria were picking me up from the airport.

When we arrived in Wasaga Beach I got to meet my host parents. I was so tired that it was hard to stay awake. Finally I got to bed. I didn’t sleep in the room designated to me on my first night as it was occupied. I didn’t need to do anything the next day. That was a good thing because I was so jet lagged. I moved to my room well you could almost call it an apartment. It is in a separate building above the garage. I have my own bathroom and living room.

On Monday morning I went on a road trip with my host mom and her friend. My host mom attended a funeral and in the meanwhile me and my host mom’s friend spent time in Barrie. I got my first Tim Hortons. I ordered a tea and it was so hot that I burned my tongue. When the funeral was over we went to pick up outdoor furniture from somewhere in the countryside. The scenery was pretty and it was fun to see how different the houses are in here. We also went to eat burgers (I have already eaten burgers 5 times but I am not complaining they taste so good).

In the evening I went to my first Rotary meeting. It was a bit overwhelming to meet wo many new people at the same time. The building was also cold and I was shaking for the entire meeting. The ex exchange student from Switzerland and Izzy who is from Canada and is my age were also at the meeting. They invited me to watch a movie after it. The movie was pretty good even tho it was about baseball.

On Wednesday I canoed with my host mom in the Nottawasaga river. My host parents live beside it. In the evening I got to meet my second host family. They have a 3-year-old and a 5 months old baby. They also have a cat and of course I made friends with the cat. My second host family seems super nice

Torstaina alkoi tapahtumaan. Lähdin yhden aikaan Huntsvilleen tanskalaisen vaihtarin Josefinen ja hänen host-äidin Wendyn kanssa. Heillä oli matkassa mukana kultainennoutaja nimeltä Bow, joka istu mun kanssa takapenkillä (joka nukku pää mun sylissä). Käytiin Webersissä, jossa päästiin Josefinen kanssa testaamaan poutinea, joka on Kanadan kansallisruoka. Se oli tosi hyvää… poutine sisältää ranskalaisia, juustoa ja jotain kastiketta.

Huntsvilleen saapuessa mentiin Josefinen host-vanhempien trailerikotiin. Keli oli aika sateinen ja, kun käytiin kävelyttämässä Bowta alko satamaan ja jouduttiin juoksemaan takas. Naurettiin Josefinen kanssa, kun molemmat oli niin hitaita juoksemaan. Illalla me pelattiin pelejä ja katottiin elokuvaa.

Perjantaina me pelattiin lisää pelejä. Me käytiin Huntsvillen keskustassa, jossa oli ostoskatu. Kaikkialla Huntsvillessä oli taideteoksia, jotka oli kopioita oikeitten kuuluisien kanadalaiset artistien teoksista. Maistettiin Beaver tails, joka ei nimensä mukaan ole oikea majavan häntä, vaan paremminkin majavan hännän muotoinen donitsi. Iltapäivällä Josefinen host-isä ja se sama ex-vaihtari Itävallasta Sarah saapu Huntsvilleen. Sarah ajo golfkärryllä mua ja Josefinea ympäri sitä asuntovaunualuetta. Kaheksan aikaan illalla mentiin kattomaan musiikkiesitystä, joka tapahtu sillä asuntovaunualueella. Siellä oli kuitenkin niin kylmä, että palattiin takas Josefinen host vanhempien trailer taloon.

Lauantaina melottiin paddle boardeilla viereisessä järvessä. Lopuksi hypättiin järveen ja uitiin hetki. Sitten me mentiin Josefinen, Sarahin ja Josefinen host-isän kanssa veneellä Huntsvillen keskustaan, jossa syötiin lounasta. Söin elämäni parasta salaattia (tilasin Caeser salaatin).

On Thursday things started to happen. Around 1 pm I left to Huntsville with a Danish exchange student Josefine and her host mom Wendy. They had a dog with them who sat in the backseat with me (he slept a bit in the car with his head on my lap). We stopped at Webers on our way there and me and Josefine got to try poutine which is Canada’s national dish. It was super good… poutine is made with french fries, cheese and some sauce.

When we arrived to Huntsville we went to Josefine’s host parents trailor home. It was a rainy day and when we took Bow for a walk it started raining and we had to run back. Me and Josefine laughed at how slow we were. In the evening we played games and watched a movie.

On Friday we played more games. We also visited the downtown area of Huntsville. It had a shopping street. There was a lot of paintings that were replicas of actual famous Canadian artists’ paintings. We tasted Beaver tails which is not an actual beaver tail it is more like a beaver tail shaped donut. In the evening Josefine’s host dad and the ex exchange student from Austria Sarah arrived. Sarah drove me and Josefine around the trailor park in a golf cart. Around 8 pm we took the golf cart to a musical performance happening in the trailor park. We left pretty quickly because it was so cold.

On Saturday we paddle boarded in the lake next to the trailor home. At the end we jumped into the lake and swam fro a bit. After that me, Josefine, Sarah and Josefine’s host dad took the boat to the downtown of Huntsville. We ate lunch there and I had the best salad of my life (I ordered a Caesar salad with chicken).

Lauantai-iltapäivänä lähettiin kohti Algonquin parkia. Meillä oli luvassa melontaretki muiden 7010 piirin sekä 7070 piirin vaihtarien kanssa. Kun me saavuttiin sinne, me päästiin tutustumaan muihin. Meitä vaihtareita oli yhteensä 7. Minä, Josefine, Malva Ruotsista, Aneta Tsekeistä, Lara Sveitsistä, Elise Belgiasta ja Gertrud Tanskasta. Ensimmäinen yö me nukuttiin Oxtongue laken vieressä pienissä valkosissa teltan ja hökkelin sekotuksissa. Nukuttiin makuupusseissa ja mulla oli niin kylmä, että heräsin muutaman kerran yöllä siihen. Siellä oli kanssa todella näyttävä yötaivas.

Sunnuntaina herättiin ja mentiin aamupalalle. Sitten meille opetettiin miten melotaan ja miten kanoottia kannetaan. Olin lähes ainoa vaihtari, kellä oli kokemusta etukäteen. Kun ohjeistus oli pidetty lähettiin autoilla kohti sitä järveä, mistä aloitettiin meidän melonta. Mä olin samassa kanootissa Laran ja Wendyn kanssa. Melottiin noin 40 minuuttia, kunnes saavuttiin paikkaan, josta meidän oli tarkotus kävellä toiselle järvelle. Me luultiin, että se matka olisi ollut vaan 300 m tai 1000 m, mutta se olikin 3 km. Kaiken kukkuraks ei löydetty meidän lounasta mistään.

Välipalan jälkeen lähdettiin kävelemään kanootit ja painavat reput mukana. Mä pääsin helpolla ja sain vaan kaksi normaalin kokoista reppua. Yhden mun selkään ja yhden eteen. Ei sekään kyllä kovin nautinnollista ollut, sillä niiden reppujen hihnat paino mun niskaan. Kun olin vihdoin saanu sen 3 km käveltyä, mulle sanottiin, että ota joku aikuinen mukaan ja lähe hakemaan kanoottia, joka oltiin jätetty matkan varrelle. Kuitenkin melkeen heti se aikuinen kuka lähti mun mukaan jätti mut yksin. Kun pääsin sen kanootin luo, tajusin, että ei ois mitään mahollisuutta, että pystyisin kantaa sen yksin puhumattakaan ees siitä, että mun pitäis saada se jotenkin nostettua mun niskaan. Onneks kuitenkin loppuen lopuks mua tultiin auttamaan ja kiitos sen, että olin ennen partiossa yksin metsässä olo ei oo mulle ongelma.

Kun oltiin kaikki selvitty sille toiselle järvelle, lähettiin taas melomaan. Tällä kertaa melottiin ehkä noin 15 minuuttia, kunnes saavuttiin meidän leirille. Pystytettiin meidän teltat ja löydettiin myös meidän lounas. Myöhemmin kokattiin iltaruokaa. Illalla, kun mentiin takaisin meidän teltoille, yhdessä niissä teltoissa oli hiiri. Mä en oo ikinä nähnyt hiiren käyttäytyvän silleen, miten se hiiri käyttäytyi. Se juoksi pitkin sen teltan kattoa ja seiniä. Kun oltiin saatu se hiiri ulos sieltä teltasta, me mentiin nukkumaan tai ainakin yritettiin nukkua.

Maanantaina me pelattiin unoa muitten vaihtarien kanssa ja meillä oli tosi hauskaa. Päivällä me harjoteltiin kanootin ympärikääntämistä. Ensimmäiseksi kaaduttiin kanootilla ja sitten toiset tuli auttamaan ja kääntämään sen takaisin oikein päin. Kokattiin myös kaikki ateriat toisten vaihtarien kanssa. Illalla, kun me mentiin nukkumaan, mun teltan päältä juoksi hiiri, jonka näki katossa olevan verkon läpi. Keskellä yötä myös heräsin kovaan ukkoseen.

Tiistaina me herättiin 5.30, sillä päivällä oli luvattu ukkosta ja meidän täyty päästä sieltä saarelta pois ennen sitä. Aamutoimet meni ripeästi ja lähdettiin melomaan 8 aikaan. Saatiin nopeasti eka melontaosuus melottua, sillä oli myötätuuli. Hetken aikaa meloessa sato.

Kun oltiin saatu melottua, alkoi hirvein osuus. Kaikki me vaihtarit tullaan muistelemaan sanaa “portage” kauhulla. Tällä kertaa sain selkääni ison repun, joka paino varmaan yhtä paljon kun mä. Me lähettiin Josefinen, Malvan ja yhden aikuisen kanssa vikoina. Se 3 km oli aikamoista tuskaa varsinkin, kun aluksi mun reppu ei ollu kiristetty tarpeeksi vyötärön kohdalta ja kaikki paino oli mun niskoilla. Käveltiin etanavauhtia eteenpäin ja pysähdeltiin siellä sun täällä. Me ei kuitenkaan saatu pitää hirveästi taukoja, koska oltiin vikoja ja oli vielä mahdollisuus ukkoselle. Loppuen lopuksi kuitenkin selvittiin se matka, vaikka se jätti punaset jäljet mun hartioihin.

Vika melontaosuus tuntu helpolta kaikkien edellisten tapahtumien jälkeen, eikä ikinä alkanut ukkostamaan. Kun päästiin rantaan, laitettiin kaikki kamat kasaan ja lähdettiin kotimatkalle. Tietenkin kotimatkalla käytiin Tim Hortonsissa.

Saturday evening we went to Algonquin Park. We had a canoe trip with other exchange students from my district 7010 and from the district 7070. When we arrived we got to meet all the of them. There was 7 of us. Me, Josefine, Malva from Sweden, Aneta from Czechia, Lara from Switzerland, Elise from Belgium and Gertrud from Denmark. The first night there we slept next to Oxtongue lake in white tents/shacks. We slept in sleeping bags and I was so cold that I woke up multiple times. Gladly the night sky was spectacular.

On Sunday we got up and ate breakfast. Then we had an instruction about how to paddle and how to carry a canoe. I was pretty much the only exchange student who had canoed before. When it was done we drove to another lake where we started our canoe journey. I was in the same canoe with Lara and Wendy. We canoed for 40 mins before we started our portage. We thought that it was only 300 m or 1000 m but surprise surprise it was 3 km. On top of this we didn’t find our lunch.

After we had eaten some snacks we started walking taking the canoes and huge back bags with us. I only got to carry two normal sized back bags, one in the back and the other in the front. To be fair that wasn’t nice either. The strings on the back bad were digging into my shoulders. When I had walked the 3 km I was told that I should grab an adult and go back and so I did. Sadly the adult bailed on me pretty quick and I was left alone. When I reached the canoe I realized there was no chance I could carry it alone or even flip it over and get it on my shoulders. Well thankfully after waiting a fair bit some of the other exchange students came to help me. It’s a good thing I was a scout member and am comfortable being alone in the woods.

When we had survived the whole portage experience we started canoeing again. This time it was only 15 minutes until we reached our camp. We put up our tents and finally ate lunch. We also cooked dinner later. When we head out to sleep after a long day there was a surprise waiting for us in one of the tents (thankfully not mine). There was the craziest mouse I have seen. It ran on the walls and the ceiling. We got it out and tried to get sleep.

On Monday we played Uno with the exchange students and it was so much fun. We also trained turning over the canoe and rescuing others. We got to flip the canoe and fall into the water and then the others would come and help flip the canoe on its right side and help us get back into it. We (the exchange students) cooked all the meals. When we went to sleep there was another mouse. Thankfully this time it wasn’t inside the tent. When I was laying in my tent with Josefine and Malva a mouse ran over the tent and we saw it through the mesh ceiling. In the middle of the night we were woken up by a loud thunderstorm.

On Tuesday we woke up at 5.30 am. There was supposed to be a thunderstorm around 10 am and we had to get out of the island before that. Around 8 am we started our journey back. Canoeing was easy because we had tailwind. It rained for a bit.

When we were done with the first part the most awful part started. All of us exchange students will get nightmares from hearing the word “portage”. This time I didn’t get as lucky. I got to carry one of the huge back bags that honestly probably weighed the same as I. Me, Josefine, Malva and one adult were the last to start the portage. Because of that we couldn’t pause that often. To make it better my waistband wasn’t tight enough so all of the weight was on my shoulders for the most part of the 3 km. Somehow we survived the portage even tho it left red marks to my shoulders.

The last bit of canoeing felt like a breeze after that painful experience. The thunderstorm never started. When we reached the end we packed our stuff and left home. Of course on the way back we got some Tim Hortons.

Heti seuraavana päivänä kotiinpaluusta menin mun koululle valitsemaan mun kurssit (saatte kuulla niistä vasta myöhemmin) ja mulle ja Josefinelle näytettiin kaikkia sen koulun paikkoja. Siellä koulussa on portaikko, jossa lukee tervetuloa monella kielellä. Löytyihän sieltä myös suomeksi sekä ruotsiksi tervetuloa. Mun koulussa on myös yli 10 ulkomaalaista opiskelijaa, mutta ainakin mun tän hetken tietojen mukaan mä ja Josefine ollaan ainoot vaihto-oppilaat.

Kun päästiin sieltä koulusta pois, mä ja Josefine käveltiin Collingwoodin keskustaan, jossa on katu täynnä kauppoja. Collingwood on saman kokoinen kaupunki kuin Wasaga Beach. Siellä oli silti niin paljon kauppoja, että en tiedä miten niillä kaikilla voi olla tarpeeks asiakkaita, ettei ne kaupat mee konkurssiin. Ostettiin syötävää ja mentiin järven rantaan syömään. Käveltiin Josefinen host-vanhempien luo, josta mun host-äiti haki mut.

Heti seuraavana päivänä tavattiin Josefinen kanssa Izzy, joka oli luvannu näyttää meille lähistöllä olevia paikkoja. Mentiin Blue Mountainille, joka on talvisin Ontarion suurin laskettelukeskus. Se on noin 450 m korkea. Blue Mountainin alaosassa oli pieni kylä täynnä kauppoja ja ravintoloita. Se oli tosi söpö paikka. Käytiin myös Blue Mountainin huipulla tosin ylitettiin aita, jottei meidän tarvisi maksaa 40 $ per henkilö kävelemisestä siellä olevalla kävelyreitillä (kuulemma koronan jälkeen monista ilmasista asioista siellä tuli maksullisia). Sieltä päältä näky Huron järvi.

Izzyn piti mennä vielä pakkaamaan yliopistoa varten (hullua, että täällä jo mun ikäset menee yliopistoon), joten mä ja Josefine mentiin Josefinen host perheen luokse, koska menin niille yökylään. Uitiin niiden uima-altaassa ja otettiin aurinkoa. Illalla me katottiin kauhuelokuvaa ja käytiin kävelemässä naapurustossa.

Seuraavana päivänä me käveltiin Walmartiin, koska Josefine ei ikinä ollut käynyt siellä. Käytiin myös testaamassa Kanadan McDonald’s. Niiden logossa on täällä vaahteran lehti. Käveltiin takasin kiireessä, koska mua tultiin hakemaan. Meillä ei ollut vettä mukana ja ulkona oli 30°C. Ei kuoltu matkanvarrelle, vaan pääsin lopulta kotiin.

Lauantaina kävin mun seuraavan host äidin kanssa sushi lounaalla ja me myös mentiin kattomaan Blue Mountainia, koska halusin nähdä sen uudelleen. Mentiin myös sen huipulle. Siihen näkymään ei hetkessä kyllästy (jollain myös näytti olevan talo siellä huipulla). Käytiin siellä kylässä ja mä söin Beaver tailin. Tapasin myös mun seuraavan host äidin vanhemmat ja niiden talo on ihan Huron-järven rannalla. Mun seuraava host äiti myös näytti mulle Wasaga Beachin jättitaloja (jotka on suurin osa vaan “kesämökkejä”) Sunnuntai iltana Wasaga Beachissa oli ilotulitus, koska kesä virallisesti loppu täällä.

The next day I went to my school to pick my courses (I will tell you about that on another post). Me and Josefine got a tour of the school. There is a stairway that says welcome in different languages including Finnish and Swedish. Also there is over 10 international students in the school but to my knowledge at this point of time me and Josefine are the only exchange students.

When we got out of the school we walked to the downtown area of Collingwood. Collingwood is the same size as Wasaga Beach. It has a shopping street. There were so many shops that I am not sure how they have enough customers to not go out of business. We bought stuff to eat and went by the lake to eat. After we were done eating we walked to Josefine’s host parents’ place where my host mom picked me up.

The next day we met again with Josefine but now we had Izzy with us who had promised to show us around. We went to Blue Mountain with her. It’s Ontario’s biggest ski resort and it has a cute little village next to it. The village has all kinds of shops and restaurants. Blue Mountain is 450 m. We went to the top of Blue Mountain but we had to climb a fence so we didn’t have to pay 40 $ per person for walking on the trail (apparently after covid a lot of things that were free become something you have to pay for). You could see lake Huron from the top.

Izzy had to go pack for university (it’s crazy how people my age go to university here) so me and Josefine went to her host parents’ house. I was staying over for the night. We swam in their pool and enjoyed the sun. In the evening we watched a horror movie and went for a walk around the neighborhood.

The next day we walked to Walmart because Josefine had never been in one. We also went to McDonald’s. They have a maple leave in their logo in Canada. We pretty much speed walked back because my host mom was gonna pick me up. We didn’t have water with us and it was 30°C outside, Gladly we didn’t die and I made my way back home.

On Saturday me and my second host mom went to eat sushi for lunch. We also went to Blue Mountain because I wanted to see it again. We also went to the top. The view is so gorgeous that I don’t think it is that easy to get bored of (someone did have a house on the top). I also met my second host mom’s parents. They live right next to the lake. I also got to see the big mansions in Wasaga Beach (almost all of them are summer houses). Wasaga Beach had fireworks on Sunday evening because the summer officially ended.

Täällä Wasaga Beachissa on yllättävän lämmin ja kostee. Nyt on syyskuu ja täällä on vieläkin päiviä, jolloin on 30 °C. Täällä on kanssa mustia oravia, haisunäätiä, pesukarhuja, kilpikonnia ja totta kai majavia. En oo vielä nähnyt majavaa tai kilpikonnaa, ja se pesukarhu, jonka näin oli jäänyt auton alle. Täällä on myös paljon enemmän lehtipuita. Mun lemppari on pajupuu. Kaikki myös hymyilee ja juttelee paljon. Mua on kutsuttu hiljaiseksi. Talot on myös ihan erilaisia.

Mun ensimmäiset kaksi viikkoa on ollut tosi hyvät ja oon jo saanut uusia ystäviä. Tykkään olla täällä ja ootan innolla kaikkea uutta, mitä pääsen tekemään. Lähiviikkoina mulla on koulun lisäksi (jonka oon jo aloittanut, mutta siitä myöhemmin) paljon muutakin tekemistä. Saan myös omaa aikaa ja aikaa levätä, joka on tosi hyvä, sillä uusien ihmisten näkeminen ja paikkojen näkeminen vie energiaa. Onneks mulle englannin kieli ei oo tuottanut mitään ongelmia, vaikka olin vähän huolissani siitä uskallanko puhua. Suomen kieli on meinannu lipsahtaa vaan, kun oon ollut tosi väsynyt.

It’s surprisingly hot and humid in Wasaga Beach. It’s already September and there is still days that it gets to 30 °C. There is black squirrels, skunks, raccoons, turtles and of course beavers in here. I haven’t yet seen a turtle or a beaver and the raccoon I saw had been hit by a car. There is also a lot of deciduous trees. My personal favorite is willow tree. Also everyone here smiles a lot and small talk is a thing. I have been called quiet. The houses are also different.

My first two weeks have been really good and I have already made friends. I love being here and I am excited about all the new things I will get to experience. In the becoming weeks I have a lot to do besides school (which I have already started but that will be a whole another blog post). I also get some time for myself which is really good because meeting new things and seeing new places takes energy. Thankfully speaking English hasn’t been a problem to me even tho I was a bit worried before I came to Canada. The only times I have accidentally spoken Finnish was when I was super tired.

Vuosivaihto Kanadaan | Exchange Year To Canada

Vuosivaihto Kanadaan

Tästä se alkaa. Enää 2 viikkoa ennen kuin lähden vuodeksi Kanadaan. Ennen, kun kerron kaikki vaihdosta, niin palataan siihen, mistä kaikki alkoi. Hain Rotary vuosivaihtoon jo kaksi vuotta sitten. Prosessista voisin mainita sen verran, että kirjoitin kirjeen, jossa esittelin itseni ja kerroin, miksi haluisin lähteä vaihtoon. Sitten oli haastattelun aika, ja vaikka mua jännitti tosi paljon, mut valittiin lähteväksi vaihto-oppilaaksi Orimattilan Rotaryklubista. Kuitenkin 2021 vuoden alussa kaikki Rotary järjestön vuosivaihdot peruttiin koronapandemian takia. Mä sain kumminkin mahdollisuuden lähteä vaihtoon seruraavana vuotena (eli tänä vuonna). 

Miksi halusin lähteä vaihtoon?

Oon aina rakastanut matkustaa, nähdä uusia paikkoja ja tutustua uusiin kulttuureihin. Kaikki mun parhaat muistot on matkoilta. Vuosivaihto ei myös ole mulle vieras käsite, sillä mun vanhemmat ja isosisko on kaikki ollut vaihdossa. Kuitenkaan siitä huolimatta kukaan ei pakottanut mua lähtemään vaihtoon. Päätös tuli multa itseltäni lukiessani siskoni blogia hänen vaihtovuodesta Australiassa, Tasmaniassa. Silloin tajusin, että haluisin itse myös kokea samankaltaisen kokemuksen. 

Miksi Kanada? 

Rotaryvaihdossa valitaan 4 maata, joista korkeintaan kaksi saa olla englanninkielisiä. Mun lista oli Kanada, Australia/Uusi-Seelanti, Sveitsi ja Itävalta. Pääsin siis ykkösvaihtoehtooni. Kanadan valitsin, koska se on todella kaunis maa, jossa on paljon kaunista luontoa. Suurimmassa osassa Kanadaa puhutaan englantia ja mä halusin päästä kehittämään mun englannin kielitaitoa. Asiaa myös auttoi se, että kanadalaisten aina kerrotaan olevan tosi mukavia. 

Kevään myötä aloin pikkuhiljaa saamaan lisää tietoa mun tulevasta vaihtovuodesta. Keväällä oli myös kaksi koulutusta, joista toinen oli mun omasta Rotarypiiristä ja toinen koko Suomesta lähteville vaihto-oppilaille.. Keväällä/kesän alussa sain vihdoin pitkän odotuksen jälkeen kuulla, että oon lähdössä Wasaga Beach -nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee Ontariossa noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä Torontosta. Oon tosi tyytyväinen tohon paikkaan, sillä hetken jo ehdin stressata, että päädyn Quebecin puolelle satojen kilometrien päähän mistään isommasta kaupungista. 

Tiedän jo mun ensimmäisen host-perheen ja oon vaihtanut muutaman sanan mun host-äidin kanssa. Mulla on myös jo lennot varattu. Ehkä ainoa harmi tässä ennen lähtöä on se, että kaikkien Suomesta Pohjois-Amerikkaan lähtevien vaihtareiden oli tarkoitus päästä koulutukseen New Yorkiin, mutta koronaan liittyvien viisumijonojen takia se jouduttiin perumaan. Onneksi pääsen kuitenkin luultavasti vierailemaan Torontossa, joten saan nähdä myös isomman kaupungin menoja. 

Pakkausta en oo vielä alottanut, vaikka lähtöön on enää se kaksi viikkoa. Oon kyllä miettinyt jo, mitä haluan ottaa mukaan. Alan jo hieman tajuta, että kohta on lähtö toiselle puolelle maailmaa, vaikka sitä on aika vaikea uskoa. Olen viikonlopun aikana tavannut ystäviäni ja sukulaisiani viimeistä kertaa ennen Kanadaa. En kuitenkaan pitänyt/pidä kunnon läksiäisiä, koska mielestäni on parempi juhlia sitten, kun tulen takaisin, kuin olla nyt surullinen siitä, että lähden. 

Seuraava postaus on sitten jo Kanadan puolelta ja sisältää varmasti kuvia toisin kuin tämä postaus. En oo ihan varma minkälaista suomenkieltä pitäisi kirjoittaa blogipostauksiin, joten toivottavasti tää on tarpeeksi selkeä kaikille 😀 Tosiaan koitan myös kirjoittaa samat asiat englanniksi parhaani mukaan.

Exchange Year To Canada

Here it begins. Only two weeks left until I am headed to Canada. Before I tell all about it I should tell where all of this started. I applied to go on exchange two years ago. To tell you a bit about the process, I started by writing a letter to my Rotary club in Orimattila introducing myself and explaining why I wanted to go to exchange. After that, they wanted to interview me. I was super nervous but in the end I thankfully got the spot. Sadly in January of 2021 all of the Rotary Youth Exchanges were cancelled or postponed. Because I was young enough I got a chance to go to exchange the following year (this year).

Why did I want to go to exchange?

I have always loved to travel and see new places and learn about new cultures. All of my best memories are from trips abroad. Exchange year as a concept isn’t new to me. My parents and my sister have all been on exchange. Even so, I wasn’t pressured into going. It was my own decision. I decided to go because one day I was reading my sister’s blog about her exchange in Tasmania, Australia. I felt like I wanted to experience something similar.

Why Canada?

When applying to exchange through Rotary Youth Exchange Program you will have to select 4 countries where you wanna go. In Finland only two of these can be English speaking countries. My list was Canada, Australia/New Zealand, Switzerland and Austria. I got into my first choice. I chose Canada because it is a very beautiful country with lots of nature. English is also the majority language in Canada and I wanted to better my English. The fact that Canadians have a reputation of being nice and polite also helped my decision making.

I started to get more information about my exchange in the spring. I also attended two Rotary events, one of which was for the outbound exchange students in my Rotary district and the other for all of the outbound exchange students in Finland, where we got information about our exchanges. In the spring/the beginning of the summer I finally got to know whereabouts in Canada I am going to after a long wait. I am going to go to a town called Wasaga Beach that is located in Ontario about an hour and a half drive away from Toronto. I am very pleased with where I am going to because for awhile I was stressing about ending up in Quebec hours away from any big civilization.

I already know my first host family and I have spoken a little with my soon to be host mom. Also, I already have my plane tickets. Probably the only sad thing about going in two weeks is that all the Finnish exchange students going to North America were supposed to go to New York for a couple of days but because of COVID related long waiting times for visas it had to be cancelled. Gladly I will be living pretty close to Toronto so I will hopefully get to see a big city anyways.

I haven’t started packing yet even though I am leaving in two weeks. I have already thought about what I am gonna pack and have bought some necessary things. I am slowly starting to realize that I am really going to go to the other side of the world. During this weekend I have met some of my relatives and friends for the last time before I am going to Canada. I decided not to hold any farewell parties because I feel like it is a lot better to celebrate when I am coming back than to now be sad about the fact that I am leaving.

Next blog post will be from Canada and will definitely have photographs unlike this one. I hope that my English is good enough but hey I am going on exchange to better my language skills. See you soon!